Eripari sukat

12. Kanaa ja Nyrkkeilyä

"I wanted to punch him and understand him at the same time."

[EDEN]

Älkää kysykö, miten me päädyttiin Lalan kanssa Akselin porukoiden mökille viettämään iltaa.

Sillä mäkään en tiennyt.

Ensin Lala sanoi jotain ja sitten Milo lisäsi jotain ja sitten mut oltiinkin jo kidnapattu autoon saunakamppeiden kera, ja nyt mä istuin kotoisan mökin divaanisohvalla yhdessä Medeian ja Lalan kanssa.

Olohuoneesta aukeni isot ikkunat järvelle ja rantasaunalle, jonka laiturilla tälläkin hetkellä Milo seisoi ja jutteli Eliaksen kanssa. Ulkona oli jo pimeää mutta laiturin kaiteisiin kiinnitetyt valot valaisivat aluetta ja pihaa.

Milolla ja Lalalla oli sama hymy. Sen mä olin huomannut tämän illan aikana. Molempien poskiin painuivat samanlaiset kuopat niiden nauraessa ja ne vaikutti tulevan tosi kivasti toimeen. Ihan ku ne ois aina tuntenu toisensa. Heitti samanlaista tyhmää läppää ja niin edespäin.

Lala oli sellanen. Ihmisosaaja. Se tuli toimeen ihan kaikkien kanssa taustoista riippumatta. Se antoi ihmisille yleensä kaksi mahdollisuutta ennen kuin tuomitsi. Lalan mukaan se toinen mahdollisuus oli anteeksipyyntöön jos oli ekalla kerralla ollut kusipää. Ja eka mahis nyt oli luonnollisesti ensimmäistä kertaa tavattaessa.

Ja musta tuntui, että Milo ei tarvinnut sitä toista.

Mua jopa vähän hämmensi, miten puhelias se yhtäkkiä oli. Mun seurassa se oli kaikesta huolimatta aika vaisu. Joko Lala sai sen sosiaalisen puolen esiin tai sitten mä vain olin tylsää seuraa.

Mä hymähdin itsekseni.

Niin tai näin, mä olin vaan iloinen, että ne tulivat hyvin toimeen.

"Musta kananuudelit on parempia."

Lalan mielipide sai mun huomion herpaantumaan takaisin Medeian ja sen käynnissä olevaan keskusteluun. Milo ja muut lähtivät saunan sytytys hommiin siis. Me jäätiin sisälle.

"Eden, katkarapu vai kana?" Polkkatukka kallisti päätään ja veti vilttiä paremmin ympärilleen. Täällä oli kieltämättä aika viileä.

"Kana", mä vastasin miettimättä ja Medeia pyöräytti silmiään Lalan voitontuuletukselle. "Ei sillä ettenkö ois tienny jo", se lausahti ja katsahti mua hymyillen hupsusti.

Totta.

Meillä oli tapana jakaa kaikki asiat keskenämme.

"No höh. Ihan tylsää. Te tiiätte kaiken toisistanne mutta mä tiiän vaan lempi nuudeli maun", Medeia tuhahti ja risti kädet puuskaan rintakehälleen.

Se kuljetti katsettaan mun kasvoilla mietteliäänä ja kun mä sitten nostin mun kulmia kysyvänä, se avasi suunsa:

"Kerran teillä ei oo salaisuuksia, niin mennään suoraan asiaan." Mä vilkaisin Lalaa epäröivänä Medeian ottaessa paremman asennon sohvalla mutta Lala vain kohautti olkiaan rennosti.

"Eden," mun katse palasi Medeiaan, "Mikä toi sun ja Milon homma on?"

Mä räpäytin mun silmiä hölmistyneenä ja Lala katsahti mua.