Eripari sukat

11. Noora ja Vertti

Crazy how your instincts knows something is off before you physically see it.

[EDEN]

"Vois pelaa jotai", Milo mietti katse pleikkarissa.

Se katsahti mua kysyvänä ja mä nyökkäsin jalkojani halaten.

"Käy mulle."

Oltiin käyty läpi jo lähes kaikki arkiset puheenaiheet. Koulu, sää, unelmat ja sitä rataa. Nyt me oltiin vaan tuijoteltu tyhjyyteen joten mä en pistänyt yhtään pahakseni pelailla jotain. Tuppasi olemaan muuten vähän turhan hiljaista.

"Saat valita." Milo tarttui käsinojalla lepäävään ohjaimeen ja heitti sen mulle. Mä nappasin ohjaimen kiinni ilmasta ja käynnistin koneen. Musta mötikkä tv-tasolla alkoi hurista kovaan ääneen ja pian näytölle aukesi mullekkin tuttu näkymä. Mä en hirveästi ollut kyllä pelaillut. Mitä nyt jos joskus Lalan kanssa Simsiä.

Mä selailin pelivalikoimaa joista puoletkaan eivät sanoneet mulle yhtään mitään. Purin huulta mietteliäänä ja pysähdyin lopulta kaikkien tunteman palikkapelin päälle.

Milon kulmat kohosi yllätyksestä, kun mä käynnistin Minecraftin.

"Minee?" se naurahti ja katsahti mua huvittuneena mutta mä vaan kohautin mun hartioita. "En oo pelannut sitä ikinä."

Milon kulmat kurtistui silkasta tyrmistyksestä.

"Häh? No totta kai me sit pelataan tätä", se lausahti vakavissaan ja nappasi itselleen toisen ohjaimen sohvapöydältä. Mua huvitti, kun se alkoi selostaa mulle perustavanlaatuisesti mitä mikäkin nappi tekee.

Mä en tiedä kauanko aikaa meni, mutta mä löysin itseni jo viidettä kertaa kiljumasta zombeille, jotka jahtasi mua takaa. Milo vaan huusi mua juoksemaan sillä mä olin kuollut jo ihan liian monta kertaa, eikä se jaksanut enään aloittaa alusta. Ei kuitenkaan aikaakaan, kun mun pelinäyttö muuttui punaiseksi ja tuttu 'kuolit' teksti tuli näkyviin. Mä vaan aloin nauraa, kun taas Milo huokaisi raskaasti ja hieroi otsaansa. Pieni hymy kuitenkin nyki sen huulilla.

Kun mun nauru oli hieman laantunut, Milo pudisteli päätään ja veti puhelimen taskustaan samalla todeten: "Ehkä sun pitäis vaa alottaa luovalla."

Mä purin poskea ja hymähdin.

Milo syventyi puhelimeensa, kun mä painoin 'synny uudelleen' painiketta ja jatkoin peliä ilman sitä.

"Akseli kysy et haittaaks jos sen sisko tulee käymää?" Milo kysyi katse yhä luurissa. Mä vilkaisin sitä ja pudistelin sitten päätäni. "Ei tietenkään."

Milo nyökkäsi ja kirjoitti vastauksen, minkä jälkeen se tiputti puhelimen kädestään ja tarttui taas ohjaimeen.

"Nooralla on sit selektiivinen mutismi. Et se tuskin puhuu täällä mitään mut tosi kiva tyyppi muuten. Kakskyt", Milo selitti ja sai mun mielenkiinnon heräämään. "Ai? Okei."

Mä olin joskus psykan tunnilla kuullut siitä. Selektiivisestä mutismista. Siinä henkilö ei vain pysty puhumaan joissakin tilanteissa tai joidenkin ihmisten läsnäollessa. Se oli kai jonkinlainen ahdistuneisuushäiriö. Mä tiesin siitä oikeastaan aika tosi vähän mutta se kuulosti raskaalta. Siis se, että ei pystyisi puhumaan. Mutta enhän mä sitä voinut tietää.

Me jatkettiin pelaamista vielä vartin verran, kunnes ovisummeri soi. Milo pyysi mua avaamaan niille oven, joten mä hypähdin pois sohvalta ja astelin eteiseen. Painoin seinään kiinnitetyssä mötikässä olevaa nappia ja jätin sitten oven valmiiksi raolteen niille Milon pyynnöstä. Ettei mun tarttis päivystää siinä eteisessä niitten tuloa.