Heippa kaikki ihanat! Luin tässä yhtä kirjaa ja oli pakko tulla purkamaan sitä tunteiden vyöryä (turhautumista) tänne🙈 Kannattaa näköjään tehdä useamminkin niin sillä tästä luvusta tuli ihan eekstra pitkä normaaliin verrattuna!
Suosittelen siis ottamaan hyvän asennon ja paljon karkkia mukaan. Ei mulla muuta. Ootte best!
___________________________________________I don't know what I am doing.
[EDEN]
Oispa sorsa.
Sorsat osasi lentää ja uida. Ja mä rakastin uimista. Lentää mä en sentään osannut mutta se nyt olisi ollut vain tosi iso plussa uimisen lisäksi. Ensin lilluisit päivät pitkät jossain lammikossa ja sitten vaan vaihtaisit mestaa johonkin toiseen paikkaan. Ja kun talvi tulisi, lentäisit johonkin Kanarian saarille loikoilemaan. Mulle kyllä varmaan kävis silleen, että jäisin sinne. Mitä järkeä lentää tuhansia kilsoja takaisin paikkaan, jossa hyttyset syö elävältä ja kesä muistuttaa Thaimaan monsuunikautta.
Klassinen pianon pimputus kaikui jostain puljun nurkassa olevasta kaiuttimesta, ja sama tarjoilija kiiruhti pöytien välillä annosten kanssa. Lauantaisin täällä oli ihan kivasti porukkaa mutta onneksi me saatiin Milon kanssa pöytä ikkunan vierestä. Tykkäsin katella ulos. Ei tullut sellasta ahtaanpaikan kammoa. Tää pasta paikka oli tehty vanhaan huoltsikka rakennukseen. Kunnostettu vaan. Täällä oli semmoset tosi retro tyyliset pöydät ja penkit. Vähänku jossain Amerikassa.
Milo oli tiskillä tilaamassa meidän ruokia. Mä tarjouduin maksamaan omani mutta se vaan hätyytti mut etsimään jonkun pöytäpaikan. Nyt se nojaili tiskiin ja luetteli muistioonsa ylös kirjattua listaa nutturapäiselle nuorelle naiselle, joka otti tilausta ylös. Ei se sitten tilannutkaan niitä etukäteen, sillä kävi ilmi, että Madamin tämän ravintolan sivuilla oleva puhelinnumero oli vanha.
Yllättäen.
Mun katse kiinnittyi takaisin Miloon, kun se asteli pöydän luokse ja laski saamansa tilausnumero kehikon pöydälle.
"Käyn vessas nopeesti", se sanoi ja mä nyökkäsin.
"Juu."
Mä katselin sen etääntyvää selkää ja nappasin kolmion muotoon väännetyn kehikon itselleni. Siihen oli maalattu mustalla numero 9. Kääntelin sitä hetken aikaa käsissäni kunnes laskin sen alas ja kaivoin puhelimen mun taskusta.
Päivitin Lalalle tilanteen ja siirryin sitten taas pelaamaan Candy Crushia. Olin kieltämättä vähän yllättynyt siitä, että Milo harrasti nykyään nyrkkeilyä. Enkä mä osannut päättää, mitä mieltä mä olin siitä. Toisaalta kiva, että ne huhut kai sitten olivat lähteneet liikkeelle jostain tyhjästä mutta toisaalta mä en kyllä ollut mikään nyrkkeilyn ystäväkään. Eniten mua tällä hetkellä hämmensi ne Reijon varoittelut. Mä en tiennyt Milon seurusteluelämästä muuta kuin sen, että sillä oli joskus ollut jotain jonkun meidän lukion entisen oppilaan Nellan kanssa.
Senkin mä sain tietää stalkattuani eilen sen someja. Milo oli tägännyt sen johonkin kuvaan ja sen kautta mä eksyin sen Nellan VSCO:hon ja siellä oli joku kuva jossa se oli Milon kainalossa. Se oli kyllä semi vanha kuva. Ainaki kolme vuotta sitten.
Muuten mä en löytänyt mitään merkkejä siitä, että se ois joku pleijeri. Kai porukka nyt tietäis jos se ois?
Ja toisaalta mehän nyt vaan oltiin kavereita niin kai mä olin turvassa senkin puolesta.
YOU ARE READING
Eripari sukat
Romance"Oothän sä aika hölmö", mä hymähdin ja sain Milon kohottamaan kulmiaan. "Sanoo se, joka sotkeutu vapaaehtoisesti mun elämään." • Eden Vuori, juuri Kestilän lukiossa aloittanut nuori, joka ei tiedä parempaa kuin kuuman kaakaon vaahtokarkeilla parhaa...