Naputtelin kynääni pulpettiin ja katsoin kelloa. Kymmenen minuutin päästä pääsisin ulos luokasta ja kotiin viettämään äidin kanssa viikonlopun. Sovimme että vietämme tänään tyttöjen illan. Eli rehellisesti katsomme elokuvan jonka aikana äiti alkaa kysellä seurustelenko minä. Onko minulla joku kiikarissa? Kerron tuollaiset mielummin kavereilleni kuin omalle äidille.
"Riley... pliis!" Vieressäni istuva Joe parahti kovaan ääneen ja koko luokka kääntyi meihin päin. Hymyilin ja vilkutun kiusallani kääntyneelle luokalle ja mulkaisin Joeta, joka oli vähintään yhtä väsynyt kuin minä. Joe oli yksi parhaimmista kavereistani vaikka olimme tunteneet vasta vähän yli vuoden. Olin ehkä myös pikkuisen ihastunut häneen. Mielestäni hän oli hauska, luotettava ja ihan komeakin.
Irrotin katseeni paperista ja katsoin taas seinällä olevaa kelloa. Hetki vielä. Ei kauaakan kun kello pirisi ja kaikki oppilaat rynnivät luokasta ulos. Huokaisin syvään ja lähdin ihmismassan mukana harhailemaan käytävälle.
Koulumme oli aika suuri. En oikein ole koskaan pitänyt koulusta. Kokeista sain siedettäviä numeroita vaikken opiskellut. Jos totta puhutaan en välittänyt koulusta. Äiti saarnasi minulle ennen lukiota monen monta kertaa siitä, että kuinka tärkeää koulu on ja blaa blaa blaa blaa... minua ei yksinkertaisesti vain kiinnostanut millaiseen työhön joutuisin. Kunhan saisin siitä palkkaa ja saisin elätettyä itseni.
"Riley?" Joku sanoi nimeni. Eikä vaan joku. Joe. Käännyin häneen päin ja kohotin kulmiani odottaen vastausta pojalta.
"Että jos aiot mennä mun kyydillä kotiin pistä tossua toisen eteen", hän nauroi. Minäkin nauroin ja lähdimme kävelemään käytävältä parkkipaikoille.
Avasin hopeisen mersun oven ja istuin pelkääjän paikalla. Joe istui kuskin paikalle ja laittoi radion päälle.
"Totaa... mitä sä teet viikonloppuna?" Joe kysyi ja vilkaisi minua nopeasti. Kohautin olkiani.
"Äiti halus viettää viikonlopun, ku sillä on kerranki vapaata", sanoin ja nojasin penkin selkänojaan.
Joe ajoi autonsa kerrostalomme pihaan.
"Kiitti kyydistä!" Huikkasin samalla kun työnsin oven kiinni.
Joe heilautti kättään ja kaasutti autollaan pois pihastamme. Kävelin rappukäytävään, jossa asuin ja jäin odottamaan hissiä, joka tuli nopeaa. Astuin hissiin ja painoin nappia, jossa oli numero 7. Asuimme siis seitsemännessä kerroksessa. Hissin ovet aukesivat ja astuin ulos. Kävelin koti ovellemme ja sovitin avaimen lukkoon. Kun sain avattua oven nenääni lemahti jauhelihan tuoksu.
"Riley? Ajattelin, jos katsomme elokuvan ja syömme vaikka tortilloja!" Äiti huusi. Nyökkäilin tyytyväisenä ja potkin kengät jaloistani pois.
"Sopii mulle!" Huusin takaisin ja lähdin huoneeseeni vaihtamaan rennommat vaatteet.
***
Istuimme sohvalla äidin kanssa ja katsoimme jotain elokuvaa. Oli oikeastaan kiva viettää aikaa äidin kanssa. Tai no olinhnan minä koko elämäni ollut äidin kanssa kahdestaan. Isä jätti äidin kun sai kuulla että äiti oli raskaana. Äiti sanoi minulle joskus, että isä on kuollut. Siihen minä uskon vieläkin.
Vilkaisin hymyillen, joka istui viinilasi kädessä sohvalla katsoen elokuvaa. Olin iloinen, että minulla oli edes hänet.
"Mä taidan mennä nukkumaan", sanoin ja lähdin huoneeseeni. Se oli minulle sopivan kokoinen. Leveä sänky, vaatekaappi, peili ja kirjoituspöytä riittivät minulle tosi hyvin. Kömmin suoraan peiton alle, koska minua väsytti todella paljon. Onnekseni huomenna on lauantai eikä ole koulua enkä tietääkseni ole sopinut mitään, joten saisin nukkua yöni rauhassa. Pienu hymy karkasi suulleni. Vedin peiton kunnolla päälleni ja suljin hain paremman asennon, jotta saisin unen paremmin. Ei mennyt kauaa kun nukahdin. Eikä ihme sillä olin väsynyt.
~~
Okei siis päätin aloittaa nyt uuden tarinan kun sain edellisen valmiiksi. Ja nyt päätin tehdä fanficin ja kyseessä on siin 5 seconds of summer fanfic. Virheitä tekstistä voi kyllä löytyä.
Mutta kiva jos pidit luvusta. Jatkossa pyrin tekemään pitempiä lukuja:)
YOU ARE READING
We are family | 5sos finnish
Fanfiction*** Kun Riley kuulee äitinsä keskustelun ja saa kuulla, että hänellä on isoveli, joka lähti isän kanssa ennen Rileyn syntymää pois. Sen kuultuaan Riley lähtee etsimään isäänsä ja veljeä, joista hänellä ei ollut hajuakaan! *************** Toivoisin...
