"Hei!" Joku huusi ja juoksi luokseni. Nostin katseeni ja näin Ashtonin hengästyneenä edessäni.
"Mä ajattelin, että jos sulla ei oo paikkaa mihin mennä voit tulla meille siksi aikaa, ettäi iskä tulee töistä. Se voi viedä sut sit kotiin", hän sanoi. Katsoin Ashtonia ootko tosissas- ilmeellä.
"En usko..." mumisen ja siirrän katseeni. kenkiini. Ashton kurtisti kulmiaan ja kysyi: "miten nii?"
"Mun koti on eri kaupungis, eikä mulla oo rahaa", kerroin ja huokaisin syvään. Ashton katsoi minua pitkään.
"No... sit sä voit jäädä yöks, jos haluut nii keksitään aamulla jotain." Ashton ehdotti. Huokaisin ja nousin ylös lopulta.
"Okei", mumisen ja lähden seuraamaan Ashtonia heille.
Heidän talo ei ollut sisältä niinkään erikoinen. Paitsi hän kertoi, että heillä on kellarissa treenikämppä, jossa he soittivat ja harjoittelivat. Vilkuilin ympärilleni ja näin kuvan pienestä pojasta seinällä.
"Ootko sä täs?" Kysyin ja näytin kuvaa Ashtonille. Hän nyökkäsi ja katsoi minua. Katsoin kuvaa hymyillen. Kuvassa Ashton oli pieni ja soittaa rumpuja hymyillen.
Jatkoimne matkaa keittiöön, jossa Ashton tarjoaa minulle syötävää.
"Mm... ei kiitos, ei oo oikein nälkä", sanoin ja katselin ympärileni. Kuulin oven avautuvan ja huomasin mies henkilön kävelevän keittiöön.
"Ahaa..." mies mutisi ja tuli lähemmäs minua ojentaen kätensä.
"Phill Irwin", hän sanoi. Tunsin sydämeni heittävän lyönnin välistä. Hän tosiaan oli isäni. Hän oli valokuvan mies.
"Riley Foster", sanoin hymyillen pienesti. Phill näytti hämmentyneeltä.
"A-anteeksi... sanoitko Foster?" Hän kysyi varmistaakseen kuuliko oikein. Vilkaisin Ashtonia ja nyökkäsin.
"Anteeksi kun kyselen, mutta mikä on toinen nimesi?" Phill kysyi. Kurtistin kulmiani. Tiesin hänen olevan isäni, mutta hän ei tiennyt minun tietävän sitä.
"Evelyn..." sanoin hiljaa ja katsoin häntä silmiin. Samassa hän halasi minua tiukasti. Olin hämmentynyt. Hän irroitti otteensa ja katsoi Ashtonia.
"Anteeksi Asht-" hän aloitti mutta Ashton keskeytti hänet: "ei se mitään. Ei hänkään tiennyt minusta mitään..."
Phill kääntyi minuun päin.
"Eikö äitisi kertonut...." hän sanoi hiljaa. Pudistin päätäni.
Phill halasi minua uudestaan.
"Sain pikku tyttäreni. Vihdoin", hän sanoi onnellisena. Katsoin Ashtonia, joka näytti apealta. Hän lähti pois keittiöstä vihaisena. Minulla oli isoveli, joka oli kuuluisa. Veli, joka ei ollut iloinen siskostaan.
---
Istuin pöydässä ja katsoin Philliä hiljaa.
"Ashton ei tainnut olla kovin iloinen minusta?" Kysyin ja katsoin pöydällä olevia käsiäni.
"Hän tarvitsee vain aikaa... milloin sait tietää?" Phill kysyi minulta. Katsoin häntä ja mietin kertoisinko totuuden.
"Viime yönä... kuulin äidin juttelevan kaverinsa kanssa, että äidin olisi kerrottava sinusta ja Ashtonista... sit mä lähdin", sanoin tuijottaen yhä käsiäni. Kuulin kun Phill huokaisi syvään ja tunsin hänen katseensa kiinni minussa.
"Enkä mä ois uskonu että se kertoo teistä", jatkoin ja katsoin nyt Philliä vääntäen tekohymyn kasvoilleni.
"Tietääkö sun äiti, että oot täällä?" Phill kysyi. Puudistin päätäni.
"Mun pitäs varmaan soittaa sille", mumisen ja lähden pihalle puhumaan. En halunnut Ashtonin tai Phillin kuulevan puhelua. Avasin ulko-oven ja istahdin portaille etsien samalla äidin numeron puhelimesta. Epäröin hetken, mutta päätin silti soittaa. Painoin äidin nimeä ja odotin parin tuuttauksen ajan, jotta hän vastaisi.
"Riley! Mä oon niin vihanen sulle, niin vihanen!" Äiti huusi linjan toisesta päästä. Kyyneleet alkoivat kihota silmiini ja vierivät poskilleni. Ei äiti ole ollut näin vihainen ikinä minulle.
"Ä-ä-äiti..." änkytin pyyhkien kyyneliä hupparini hihalla.
"Helvetti tyttö! Missä sä oot!" Hän huusi kovempaa, että jouduin ottamaan puhelimeni korvalta hetkeksi pois.
"Vastaa!"
"Sydneyssä...." sanoin hiljaa ja purin huultani. Kuulin äidin kiroilevan toisesta päästä.
"Sä siis tiedät?" Äiti kysyi ja laski ilmeisesti lasin pöydälle. Siltä se ainakin kuulosti. Oliko hän alkanut taas juomaan?
"Miks sä et kertonu?" Kysyin varovasti kovemmalla äänellä.
Äiti huokaisi linjan toisessa päässä. Enkä kuullut enää mitään. Hän löi linjan poikki.
Jäin istumaan puhelin kädessä portaille ja katsoin tietä, jossa ei juurikaan kulkenut autoja. Kyyneleet vain virtasivat silmistäni.
Istuttuani siinä hetken pyyhin silmäni ja lähdin sisälle. Ashtonkin oli ilmeisesti uskaltautunut tulemaan olohuoneeseen ja jutteli Phillin kanssa.
"Kato säki vaivauduit tuleen", Ashton tiuskaisi ja pyöritti nauraen päätään. Minä puolestaan pyöräytin silmiäni ja pyyhin hihalla poskiani. Istahdin keittiön pöytään ja katsoin pöytäliinaa apeana.
"No?" Phill kysyi ja istui minua vastapäätä. Pyöritin päätä katsoen sitä yhtä ja samaa kohtaa.
"Mitä mä teen? Äiti ei haluu mua kotiin hetkeen ja toi yks ei haluu et jään tänne", sanoin ja osoitin Ashtonia. Nostin pääni ja katsoin Philliä.
"Mitä mä teen?" Kysyin ja aloin itkemään.
~~
Tässä ois nyt uutta lukua. Tästä eteenpäin luvun julkaseminen saattaa kestää, koska koulut alko ja en ehdi kirjottaa näitä nyt niin usein.
Kommentoikaa ja votetkaa<3 haluun tietää mitä te tykkäätte tästä:)
YOU ARE READING
We are family | 5sos finnish
Fanfiction*** Kun Riley kuulee äitinsä keskustelun ja saa kuulla, että hänellä on isoveli, joka lähti isän kanssa ennen Rileyn syntymää pois. Sen kuultuaan Riley lähtee etsimään isäänsä ja veljeä, joista hänellä ei ollut hajuakaan! *************** Toivoisin...
