Aamulla herätessäni mietin eilistä puhelua äidin kanssa. Nousin istumaan ja vedin hiukset silmiltäni pois. Nousin sängystä ylös seisomaan ja lähdin ulos vierashuoneesta vieressä olevaan keittiöön. Phill oli jo hereillä ja teki lähtöä jonnekkin. Varmaankin töihin. Luulisin.
"Huomenta" sanoin ja istahdin baarijakkaralle ja katsoin Phillin menoa hymyillen.
"Huomenta. Tee itsellesi aamupalaa, minun täytyy lähteä töihin", hän sanoi ja pakkasi papereita laukkuun. Nyökkäsin hänelle ja haukottelin.
"Heippa! Pidä kiva päivä", hän sanoi ja suukotti otsaani ennenkuin lähti kävelemään ovelle, mutta tuli kuitenkin takaisin.
"Sinun täytyy varmaan jutella äitisi kanssa vielä. Olisi kyllä mukava, jos jäisit vielä", hän sanoi hymyillen. Tiesikö hän eilisestä 'riitelystämme' puhelimessa, jos sitä nyt riidaksi voi sanoa.
"Mm... mutta mulla on koulu ja kaikki siellä, joten kai mun täytyy kotiin mennä jossain vaihees", mumisin.
"Mutta minun täytyy mennä. Hei hei!" Hän huudahti ja katosi ulos. Näin hänet vielä olohuoneen ikkunasta kun hän meni autolleen ja lähti töihin.
"Ai säkin oot vielä täällä", Ashton sanoi. En ilmeisesti huomannut hänen tuloaan.
"Älä huoli", sanoin ja hyppäsin tuolilta pois. "Palaan tänään varmaankin kotiin"
"Siitä vaan", hän tuhahti nauraen. Pyöräytin vain silmiäni ja aloin tekemään aamupalaa, kunnes ovi kävi ja kuulin puheen sorinaa eteisestä.
"Jaa jaa", kuului jonkun miespuolisen nauru.
"Ashtonil on joku tyttö tääl", sanoi toinen ääni. Pyöräytin silmiäni ja kuulin Ashtonin tuhahtavan.
"Se mikään tyttö ole", Ashton sanoi ja tunsin, että hän mulkaisi minua. Otin leivät ja mehulasin ja menin istumaan äskeiselle paikalleni. Huomasin nyt myös, että keittiössä seisoi Luke, Michael ja Calum.
"Kyllä se vaan tytöltä näyttää", sama ääni sanoi nauraen.
"Moi", sanoin ja vilkaisin poikia, jotka vilkuilivat minua ja Ashtonia vuoronperään. Kohotin kulmiani huvittuneena ja aloin syömään leipääni ja selasin kaikki viestit ja somet läpi.
"Onks se joku uus säätö?" Michael kysyi. Nostin katseeni puhelimestani ja katsoimme Ashtonin kanssa toisiamme järkyttyneenä.
"Ei!" Sanoimme yhtä aikaa ja pojat alkoivat nauramaan. Pyöräytin silmiäni ja pidin katseeni taas puhelimessa.
"No kukas sä sit oot?" Kuulin kysymyksen edessäni. Edessäni oli ruskea silmäpari. Calum. Hymyilin ja katsoin hänen silmiä.
"Oon Riley", sanoin hymyillen ja otin mehua lasista.
"Mä oon Cal-", hän aloitti, mutta keskeytin hänet.
"Joo mä tiedän. Sä oot Calum ja noi on Michael ja Luke", sanoin naurahtaen. Calum vain nyökkäili huvittuneena. Jatkoin aamupalan syöntiä, jonka jälkeen menin pukemaan eiliset vaatteet päälleni. En tiennyt miten pääsen kotiin, mutta olisihan minulla hetki aikaa selvittää seuraava lähtevä bussi tai joku. Etsin puhelimestani jonkun sivun mistä löysin seuraavan junan lähtevän pian. Otin reppuni ja survoin puhelimeni laturin ja yövaatteet sinne. Kun poistuin huoneesta Ashton kavereineen oli häipynyt jonnekkin. Menin eteiseen pukemaan kengät ja takin päälleni, mutta palasin takaisin ja etsin paperia ja kynän joilla kirjoitin viestin.
Lähdin takaisin äidin luokse. Kiitos kun sain yöpyä täällä.
XxRiley
Laitoin lapun pöydälle ja menin takaisin eteiseen ja lähdin talosta ulos. Lähdin kävelemään reipasta tahtia keskustaan, jotta ehtisin sinne ennen seuraavan junan tuloa. Matkassa kestäisi varmaankin noin tunti ennenkuin olisin keskustassa.
Huomasin pian juna-aseman, joten kiristin tahtiani ja päädyin asemalle nopeampaa. Kuulin kuulutuksen, jossa ilmoitettiin kotikaupunkiini menevän junan lähtevän. Ilman rahaa ja hetken mielijohteesta vilkuilin ympärilleni ja hyppäsin junaan ja etsin hytin, jonka uskon olevan tyhjä. Huomasin kuitenkin, että siellä oli tavaroita, joten se siitä ideasta. Jatkoin matkaani ja päätin lähteä junasta, mutta suunnitelmastani täytyi luopua, koska juna lähti liikkeelle ja lipuntarkastaja oli tulossa suuntaani. Jämähdin paikalleni toivossa, ettei hän minua nähnyt. Havahduin kun tajusin mitä minun tuli tehdä. Lähdin pakittamaan taaksepäin hätääntyneenä ja huomasin, että lipuntarkastaja huomasi minut ja lähti tulemaan tälläkertaa luokseni. En kuitenkaan halunnut joutua ongelmiin joten istahdin lähimmälle tuolille odottaen lipuntarkastajaa.
"Saisinko lippunne neiti?" Mies kysyi tekopirteällä ja ärsyttävällä äänellä. Katsoin pahoittelevasti miestä ja pudistin päätäni.
"Anteeks... mulla ei ollut aikaa ostaa lippua, koska tää oli ainut juna, joka menee kotiin tänään", sanoin varovasti ja yritin hymyillä hänelle.
"Eikä mul oo rahaa tarpeeks"
Mies huokaisi ja katsoi minua ymmärtävästi.
"Hyvä on, tämän kerran päästän sinut pälkähästä ja pääset ilman lippua", hän kuiskasi minulle. Kiitin häntä ja hän jatkoi matkaansa.
***
Junan ollessa perillä astuin ulos junasta ja lähdin kävelemään kotiin. En halunnut häiritä Joea, sillä tiesin hänen olevan koulussa. Kävelin ihmishälinässä kohti lähellä olevaa taloyhtiötämme. Matkalla potkin kiviä ja mietin asioita. En tiedä olinko valmis kohtaamaan äitiä kaiken tämän jälkeen.
Pihaan päästyäni kävelin suoraan portaille ja kiikuin seitsemän kerrosta ylös. Saavuin ovelle, jossa luki Foster. Otin avaimet takkini taskusta ja sovitin ne avaimen reikään. Heitin reppuni sekä takkini lattialle ja potkin kengät pois jalasta.
"Riley?" Kuulin äidin kysyvän ja seuraavana tunsin hänen kylmät kädet poskillani. Äiti painoi suukon otsalleni ja katsoi minua silmiin.
"Anteeks..." mumisin ja hymyilin katsoen äitiä.
"Ei se mitään. Mun ois pitänyt kertoa sulle." Hän sanoi hymyillen.
"Sä tiesit missä olin?" Sanoin kysyvästi ja kurtistin kulmiani. Äiti nyökkäili ja lähti keittiöön, joten seurasin häntä.
"Isäsi soitti sen jälkeen kun olit soittanut minulle", äiti sanoi hymyillen ja istui pöytään.
"Äiti", sanoin ja sain hänet katsomaan minua kulmaansa kohottaen.
"Mä haluisin tutustuu Philliin ja Ashtoniin paremmin" sanoin varovasti.
"Äiti mulla on kohta loma, joten enkö mä vois viettää sen Phillin ja Ashtonin luona?" Kysyin ja istahdin äitiä vastapäätä. Äidin ilmeestä tuli järkytttnyt.
"Riley mä en tiedä. Sähän tiedät, että saattaisit joutua julkisuuteen Ashtonin takia..." äiti sanoi hiljaa. Pyöräyttin silmiäni.
"En usko... Ashton ei ollut kovin ilahtunu kun kuuli, että sillä on sisko", sanoin naurahtaen laskin katseeni pöytääm.
"Joten uskon, että ei se mua julkisuuteen raahaa", jatkoin.
"Ashton on vaan-" äiti aloitti ja katsoi minua.
"Järkyttynyt?" Ehdotin huokaisten ja äiti nyökkäsi.
"Mietitään asiaa. Tiedän, että Phill ja Ashton kuuluvat elämääsi nyt, mutta heiltä täytyy kysyä haluavatko hekin tutustua sinuun ja haluavatko he sinua lomalla sinne", äiti sanoi. Hän sai asian kuulostamaan siltä, ettei Phill olisi halunnut tutustua minuun tai mitään. Phill se oli, joka hylkäsi äidin kun kuuli saavansa minut. Tiivistettynä Phill ei halunnut minun olevan osa hänen elämää. Hän halusi olla vain Ashtonin kanssa. Vai halusiko äiti ettei Phill pitäisi minuun yhteyttä?
Nyökkäsin kuitenkin äidille ja hymyilin surullisesti.
Okei sain tosiaan korjattua sen ongelman ja kirjoitettua myös pitemmän luvun.
Sanon nyt tässä, että poikien (tässä tapauksessa Ashtonin) perheenjäsenten/sukulaisten nimiä on voitu muuttaa.
Toivottavasti piditte luvusta. Muistakaa votetkaa ja kommentoikaa:)
BINABASA MO ANG
We are family | 5sos finnish
Fanfiction*** Kun Riley kuulee äitinsä keskustelun ja saa kuulla, että hänellä on isoveli, joka lähti isän kanssa ennen Rileyn syntymää pois. Sen kuultuaan Riley lähtee etsimään isäänsä ja veljeä, joista hänellä ei ollut hajuakaan! *************** Toivoisin...
