Katsoin edessäni hymyilevää naista joka kokeili kättäni.
"Minusta tuntuu, että voimme jättää pyörätuolin taakse ja siirtyä keppeihin.", tuo hymyili.
"Kätesi murtuma oli niin pieni, että on ehtinyt parantua. Sinuna olisin kuitenkin varovainen." Hän sanoi ja nyökkäsin kuuliaisesti. Nainen nousi ylös ja käveli huoneen nurkkaan.
"Tässä. Tulet kävelemään näillä seuraavat viikot", hän hymyili.
"Kiitos. Saanko poistua?", kysyin hymyilleen. Nainen nyökkäsi ja päästi minut pois.
Kävelin äidin luokse, joka istui penkillä odottamassa minua.
"Jatketaanko seuraavaan paikkaan?" Äiti kysyi hymyillen.
Katsoin äitiä ja nyökkäsin. Seuraavaksi lähdimme kävelemään kohti terapeuttia, jolle voisin onnettomuudesta puhua.
Ovella äiti katsoi minua kannustavasti ja nyökkäsi oveen päin.
"Menen kahvioon, mutta tulen pian takaisin", äiti sanoi käsi olallani katsoen minua silmiin hymyillen. Nyökkäsin ja astuin ovesta sisälle pienehköön vaalean sävyiseen huoneeseen. Pöydän takana istuva nainen nosti katseensa minuun hymyillen ja nousi ylös ojentaen kätensä.
"Olet varmaan Riley." Hän totesi hymyillen kätellen minua.
"Olen Lisa." Hän esittäytyi ja istahti alas. Tein samoin perässä.
"Noh, Riley... ennenkun pääsemme puhumaan kunnolla olisi kiva kuulla sinusta jotain", Lisa ehdotti. Nyökkäsin hymyillen ja nojasin selkänojaan huokaisten ja aloin kertomaan itsestäni.
***
Kävelin äidin luokse ja istahdin tuota vastapäätä. Äiti vilkaisi minua pienesti hymyillen.
"Miten meni?" Hän kysyi. Kohautin olkiani.
"Ihan hyvin kai...", sanoin nojaten tuolin selkänojaan.
***
| A S H T O N I N NK |
"Olen sitä mieltä, että...", Michael sanoi ja istahti muiden seuraan olohuoneeseen.
"Meidän pitäisi ostaa Rileylle jokin lahja", hän sanoi lauseensa loppuun ja katsoi muita odottavasti.
"Tuo kuulostaa ihan hyvältä idealta...", aloitin ja raavin niskaani.
"Mutta?" Kaikki kysyovät yhtäaikaa ja katsoivat minua.
Kohautan olkiani.
"Mitä te ajattelitte sille loppujenlopuksi hankkia", huokaisin ja kävin katseellani läpi jokaisen.
"Noh... sen puhelinhan meni mäsäksi siinä törmäyksessä...", Luke aloitti ja katsoi sitten jokaista tietäen, että tiesimme mitä tuo tarkoitti.
"Öäääm.... kaaaai se olis ihan hyvä idea...", mutisin hiljaa.
"Noni sitte lähetään",Michael sanoi nousten ylös sohvalta suunnaten eteiseen.
Pyöriskelimme jossain elektroniikkaliikkeessä katsoen erilaisia puhelimia.
Reilun tunnin jälkeen päädyimme hankkimaan uusimman iphonen ja pari muuta juttua, jonka jälkeen lähdimme kävelemään sairaalalle.
| r i l e y |
Pakkailin tarvittavat tavarani ja istahdin sängylle katsoen ankeaa huonetta ja käänsin katseeni ovelle kun äiti astui Phillin kanssa huoneeseen. Phill toi matkatavarani, jotka oli ollut hotellilla.
"Riley... meidän kyyti on pian täällä, että ehdimme lentokentälle", äiti sanoi katsoen minua. Huokaisin nyökäten hieman surullisesti. Olin iloinen, että pääsen pois sairaalasta, mutta en haluaisi kuitenkaan kotiin vielä.
"Heii", kuulin iloisen tervehdyksen ovelta ja katsoin hymyillen Ashtonia, Lukea, Calumia ja Michaelia, jotka seisoivat ovella. Äiti ja Phill siirtyivät ovelta syrjään, että pojat pääsisivät huoneeseen.
"Meillä on sulle lahja!" Michael intoili ja otti jonkun pussukan Ashtonilta ja ojensi sen minulle. Katsoin poikia vuorotellen kulmat kurtussa ja hieman hämmästyneenä.
"Ota se", Michael sanoi ja tyrkytti pussia. Otin sen naurahtaen käteenu ja katsoin kysyvästi poikia uudestaan.
Avasin pussin varovasti ja kurkkasin sisälle. Ensimmäisenä huomasin pienen paketin, jonka kyljessä luki iphone.
Nostin katseeni hymyileviin poikiin silmät lautasen kokoisina.
"Te ette just tehny sitä mitä luulen", sanoin katsoen jokaista vuorotellen silmiin hymyillen.
"Kiitos", sanoin hymyillen ja viitoin pojat luokseni, kun oma kävelemiseni oli hankalaa.
Ashton tuli luokseni ensin ja rutisti tiukasti.
"Mulla tulee ikävä sua, kakru", Ashton naurahti surullisena ja pörrötti hiuksiani.
Naurahdin Ashtonille. Halasin seuraavaksi Michaelia.
"Muista olla aina sitte meidän ykkös fani", tuo virnisti ja rutisti minua.
"Aina", naurahdin ja hymyilin Michaelille ja käännyin katsomaan Lukea, joka oli seuraavana vuorossa. Levitin käteni valmiiksi tuon halaukseen ja halasin tiukasti poikaa.
Ollessani kiertueella poikien kanssa juttelin todella paljon Luken kanssa ja meistä tuli ihan hyvät kaverit.
"Kiitos", sanoin hiljaa tuon korvaan halatessani Lukea.
Luke vain hymähti ja irroittautui halauksesta ja antoi Caluminkin tulla halaamaan.
Katsoin Calumia hymyillen ja rutistin myös häntä tiukkaan.
"Me pidetään huoli että tulet vielä takasin", Calum sanoi tiukentaen otettaan. Naurahdin pojalle ja irroittauduin.
"Jos sä niin sanot", naurahdin ja katsoin jokaista edessäni seisovaa poikaa.
"Kiitos teille. Ihan oikeasti. Tää on ollu paras loma mitä mulla on ollut. Mun ja Ashtonin alussa okevista erimielisyyksistä ja ongelmista sekä tätä onnettomuuta lukuunottamatta tää on ollut tosi hauskaa ja oon ilonen että sain viettää sen just teidän kanssa", sanoin hymyillen pojille.
"Aww, tuo oli melko siirappista, mutta AWW", Michael sanoi pää kallellaan. Pudistin huvittuneena päätäni.
"Riley... kyytimme on odottamassa ulkona",äiti sanoi. Nyökkäsin ja laskeuduin sängyltä. Otin poikien antaman pussin käteeni ja lähdin tallustamaan keppien kanssa kohti ovea.
"Miten olis viimeinen ryhmähali ennen lähtöä?" Ehdotin ennen kuin astuin ankean huoneen ovesta ulos. Pojat nyökkäsivät ja tulivat luokseni. Calum antoi puhelimensa äidilleni ja pyysi häntä ottamaan kuvan ryhmähalistamme.
"Mulla tulee ikävä teitä", naurahdin kuulostarn itkuiselta. Irroittauduimme halista ja huomasin poikien silmäkulmissa kyyneleitä.
"Hei pliis älkää itkekö", naurahdin ja pyyhin omia kyyneleitäni pois.
"Eihän me mitään itketä. Roska vaan silmässä", Luke naurahti pyyhkien myös silmiään.
"Riley meidän täytyy lähteä", äiti sanoi ojentaen puhelimen Calumille. Nyökkäsin äidille ja katsoin viimeisen kerran poikia ja tunsin uuden kyyneleen vierivän poskelleni.
"Heippa", sanoin hymyillen pojille ja lähdin äidin perässä kävelemään ulos sairaalasta ja istahdimme taksiin. Auto nytkähti liikkeelle. Äiti katsoi minua hymyillen ja katsoin häntä hymyillen takaisin.
"Nyt mennään kotiin eikö niin?" Äiti pikemminkin totesi kuin kysyi. Nyökkäsin äidille.
"Niin mennään", hymyilin äidille.
****
Eli mun piti kirjottaa tää luku loppuun ja julkasta joulun aikana, mutta tulin sitte kipeäks ja tänään ja eilen oli sellaset päivät millon voin jo paljon paremmin ja oli motivaatiota ja jaksamista kirjottaa.
Ja kyllä... tää oli viimenen luku tän kirjan osalta, joten mitä ootte tykännyt tästä? Tiedän että mulla on vielä paljon parannettavaa kirjotustaidoissa jne.
Mutta HYVÄÄ UUTTAVUOTTA! :)♥
(korjaan virheet myöhemmin koska kello on jo aivan liikaa joten alan nukkumaan)
YOU ARE READING
We are family | 5sos finnish
Fanfiction*** Kun Riley kuulee äitinsä keskustelun ja saa kuulla, että hänellä on isoveli, joka lähti isän kanssa ennen Rileyn syntymää pois. Sen kuultuaan Riley lähtee etsimään isäänsä ja veljeä, joista hänellä ei ollut hajuakaan! *************** Toivoisin...
