My Year

Rosie 6

Juna alkoi pikkuhiljaa hidastaa vauhtia ja pakkasimme puhelimemme takaisin taskuumme. Kun juna oli melkein jo pysähtynyt lähdimme Iriksen kanssa kohti junan ulko-ovia ja pojat tietenkin seurasivat meitä heti perässään Riia ja hänen kateelliset ystävänsä. Samalla kun pojat kävelivät meidän perässämme Riia kysyi pojilta:
-Pääsemmekö teidän kyydissänne keskustaan? He yrittivät itse päästä poikien kanssa, mutta kaikki pojista pudistelivat päätään ja sanoivat takaisin.
-Valitettavasti. Auto täynnä. Pojat nauroivat.
Riia ja hänen kaverinsa tuhahtivat tomaateiksi ja kääntyivät toisille ulko-oville.
-Tunnetteko te he? Yksi pojista kysyi.
-Öö... Mietin sanoisinko totuuden ja hienoa, sillä välin Iris huusi.
-Kyllä! Ne kusipäät voisivat poistua elämästämme ikuisesti! Hän painotti sanaa ikuisesti.
-Samaa mieltä..... Sanoin nopeasti etten näyttäisi todella tyhmältä.
-Selvä. Minä olen jani. Tumma tukkainen poika sanoi.
Janilla oli vaalean väriset farkut, valkoiset tennarit ja musta takki.
-Minä olen Rosie. Esittäydyin, koska en ollut puhunut melkein ollenkaan.
-Ja minä Iris. Olemme serkkuja Rosien kanssa ja asumme samassa talossa, koska Rosien vanhemmat ovat kuolleet. Iris sanoi pitkän ja melkein järkevän esittelyn.
-Ja minä olen Elias. Vaalea tukkainen poika sanoi jolla oli melkein niin iso musta kaulahuivi, että hänen silmiäkään ei edes näkynyt.
-Tässä on Leevi. Jani osoitti blondin ja bruneten sekoitusta jolla oli musta tupsupipo.
-Ja tässä on Otto. Jani taas viittoi hänen vieressä olevaa poikaa joka katseli hermostuneesti maahan.
-Tässähän me kaikki. Elias naurahti ja katsoi meitä kaikkia.
-Mennään autolle. Jani huikkasi.
Lähdimme kävelemään kohti kovaa asfalttia. Aurinko paistoi kirkkaasti taivaalta ja tässä vaiheessa jopa toivoin, että olisin ottanut aurinkolasit mukaan vaikka näytän niissä ihan sairaan tyhmältä.
Eiiiii!!! Riia ja hänen kaverinsa edelleenkin jaksoivat seurata meitä!
-Noi seuraa taas. Sanoin inhottavasti.
-Kauan jaksatte vielä seurata??????! Iris huusi heille.
He kääntyivät nopeasti poispäin meistä. Auto oli valkoinen, avasimme ovet ja istuimme sisään. Minä ja Iris istuimme taakse vierekkäin. Minun viereeni tuli Elias ja Eliaksen viereen Leevi. Autoa ajoi Jani ja edessä Janin kanssa istui Otto. Otolla oli vieläkin pää jaloissa. Me molemmat Iriksen kanssa säälimme häntä.
-Älkää välittäkö Otolla on hieman asumis ongelmia. Jani huusi etupenkiltä.
Otto heräsi nopeasti ajatuksistaan ja alkoi puhumaan aika hiljaisella äänellä, mutta juuri niin, että se kuului.
-Ei kuitenkaan niin isoja semmoisia. Isäni on kuollut ja nyt äitini sanoo, että minun pitää muuttaa omaan taloon tilan vuoksi. Hän vastasi nyt vähän iloisemmin.
-Minä ainakin ratkeaisin kaikesta tuosta. Jani puhui vaivalloisesti.
-Muuten Leevi muuttaa vähän pohjoisempaan. Elias aloitti.
-Niin, mutta päähäni ei tule ollenkaan mieleen mikä sen paikan nimi olikaan? Leevi muisteli.
-Minkä lainen koulu sen pitäisi olla, onko siinä lähellä jotain asuntoloita? Iris alkoi kyselemään, vaikka en minä nyt uskoisi, että Leevi muuttaisi samaan paikkaan missä me asumme.
-Minulle sanottiin, että siinä koulussa on hirveä määrä oppilaita, jotain noin 2000. Leevi selosti.
-Kauheaa, joudut sekasorron keskelle. Jani nauroi.
-Siinä lähellä on asuntola jossain järven rannalla.
Päämme kääntyivät Iriksen kanssa ja silmämme suurenivat, vaikka olimme tunteneet tuon pojan vasta jotain 45 minuuttia.
-Minä epäilen, että tulet juuri samaan kouluun kanssamme. Sanoin yllätyksellisesti.
-Minkä ikäisiä olette? Iris kyseli.
-Me kaikki täytämme maaliskuussa 16! Jani huusi taas kerran edestä.
-Silloin pidämmekin suuret bileet. Elias kailotti.
-Mekin täytämme 16, mutta vaan tammikuussa. Sanoin nopeasti ennenkö puheen aihe loppuisi.
-No kiva. Eli olette meitäkin vanhempia. Otto naurahti.