My Year

Rosie 3

-Tässä on äitini, Nina. Iris esitteli.
Mieleeni tuli äitini valokuvassa jossa hän piti minua sylissä kun olin vielä 8 vuotias. Ei hän ei voi olla....
Iriskin ihmetteli tuijotustamme kun jatkoimme ja jatkoimme.
-Oo-oletteko minun ainoat sukulaiseni? Kysyin epäilevästi ja näin tauluja seinällä äidistäni.
Ninalla ei kestänyt kauaakaan vastata vaan hän halasi minua pitkään. Iris vain seurasi sivusta järkyttyneenä, mutta iloisena.
-Kyllä me olemme ainoat, minulla on ollut sinua niin kova ikävä Rosie. Viimeksi pidin sinua 3 vuotiaana sylissä ja olet jo näin vanha. Nina katsoi Irikseen päin joka kysyi hyvin nopeasti
-Olemmeko me serkkuja?
-Kyllä te olette. Nina selvensi.
Kaikki olivat hetken aikaa hiljaa kunnes Nina sanoi minulle
-Sinähän voit muuttaa meille asumaan?
-Ee-npä oikein tiedä. Änkytin.
-Voit muuttaa jo tänään. Käytte vaikka Iriksen kanssa hakemassa kaikki tarvittavat tavarat. Nina ehdotti. Iris vain pyöritteli silmiään, koska ei pitänyt äitinsä ylihuolehtivaisuudesta.
-Selvä. Laitoimme kengät jalkaamme ja lähdimme asuntolaan päin.
Mitä äsken tapahtui kysyin mielessäni ja kertasin tapahtumia. Nina oli siis äitini sisko. Päähäni pursusi kysymys miten vanhempani kuolivat. En ollut kuullut sitä keneltäkään se jälkeen kun sain tietää siitä. Iris tuijotti asuntolaa joka oli enää noin 100 metrin päässä meistä.
-Oliko asuntolassa kivaa asua? Iris kysyi outona.
-Vapauksia tarpeeksi. En oikein tiedä? Kohautin hartioitani kerran.
Olimme asuntolan pihassa ja vastaamme tuli luokallamme oleva topias, jonka huone oli viereisessäni.
-Moi. Mitäs te täällä? Topias heilautti kättään vähän ja tervehti.
-Minä muutan pois asuntolasta. Sanoin vähän haikeasti.
-Mitä!? Eihän sinulla ole edes vanhempia? Minne? Topias ihmetteli kauhuissaan.
Iriksen pää kääntyi todella nopeasti minuun päin.
-Eikö sinulla ole vanhempia??Iris melkein huusi.
-Ei. Katsoin kenkiini ja yritin välttää katsetta Irikseen.
-No mepä tästä menemmekin. Sanoin reippaasti ja astuin ovesta sisään valkoiseen käytävään jota oli spray maalattu vähän.
Menimme suoraan huoneeseeni, pakkasimme kassini täyteen, kävin moikkaamassa joitakin kavereitani jotka asuvat asuntolassa ja lähdimme. Minä olin iloinen että sain vihdoin kodin.
Olimme kävelleet metsän kautta, koska raikas ilma tekee hyvää. Puolihölkkäsimme talon pihaan ja juoksimme sisään. Nina ihmetteli kuinka vähän tavaroita minulla oli vaikka olihan niitä ainakin 4 kassia.
Menimme ruoka pöytään, koska meillä oli hirveä nälkä. Ruokana oli lihapullia ja ranskalaisia. Melkein jopa hotkin ne.
Ruuan jälkeen Iris meni hakemaan tavarani jotka lojuivat eteisen lattialla.
Illalla:
Purimme tavarani vierashuoneeseen joka olisi nyt minun. Meitä väsytti ihan kauheasti joten menimme heti nukkumaan kun olimme saaneet huoneeni valmiiksi.
Yöllä näin outoa unta jossa menin metsään kun heräsin yöllä ja menin talolle joka oli aivan ränsistynyt. Samassa huomasin myös Iriksen itkevän talon nurkassa.