My Year

Rosie 9

Olimme kotona. Iris ja Nina etsivät Topille tavaroita kellarista mitkä olivat laittaneet sinne sen jälkeen kun Topi karkasi. Minun oli aika mennä katsomaan viestejä puhelimestani.
-Miten menee? Jani oli lähettänyt viesteillä.
-Ihan hyvin, tylsistyn täällä kun Iris ja Nina etsivät koirallensa tarvikkeita. En jaksanut selittää enempää.
Yht'äkkiä Riialta tuli viesti ja katsoin sitä mielenkiinnostuneena.
-Sori siitä tän päiväsestä. Voitaisko nähä? Hän kysyi ja katsoin viestiä piiiiiitkään.
Lopulta vastasin.
-Ihansama, vaikka? Nyt? Lähetin.
-Käy! Meillä? Riia vastasi.
-Ok lähen tuleen nyt. Laitoin.
Otin mukaan puhelimen ja huikkasin Irikselle. Ja vaihdoin nopeasti uudet vaatteet mitkä ostin Helsingistä.
-Käyn tervehtimässä kavereita!
-Okkeii. Iris sanoi ihmetteleväisellä äänellä, koska enhän ollut pitkään aikaan ollut kenenkään kanssa muutakun Iriksen.
Juoksin Riian ovelle, koska ulkona oli aika kylmä. Koputin kerran oveen ja samalla Riia tulikin jo avamaan. Hänellä oli pitkä ranskalainen letti, valkoinen paita ja tummat farkut.
-Moi! Sulla on sama paita kun mulla! Sanoin Riialle.
-Moi! Ai onko? Ostin sen tänään.
-Mäkin. Naurahdin pienesti.
Menin eteiseen ja riisuin kenkäni ja ulkovaatteeni naulakkoon.
-Ketään ei oo sit kotona. Riia ilmoitti.
Huokaisin helpotuksesta, koska Riian äiti varmaan alkaisi jauhamaan siitä, että meidän pitäisi olla enemmän vapaa-ajalla ja koulussa.
-Onneksi. Nauroin Riialle.
-Niimpä. Ajattelen samaa kuin sinä!
Riia hymyili.
Kävelimme yläkertaan ja Riian huoneessa oli täys kaaos.
-En ole siivonnut kauheasti.... Riia katsoo huonettaan.
-Joo, huomaan. Sanon merkitsevästi.
-Pelataanko vaikka wiitä? Riia kysyy.
-Okei. Otan valkoisen kapulan käteeni, koska otan melkein aina sen.
Riia laittaa television päälle ja ottaa mustan kapulan käteen.
-Pelataan nyt vaikka mario karttia? Riia ehdottaa ja laittaa levyn koneeseen.
-Joo, niinkun melkeen aina. Nauran vierestä.
Olen surkea mario kartissa. Mietin itsekseni samalla kun olen 12th eli viimeinen hitain ajaja. Hetken päästä joku soittaa minulle. Riia laittaa pelin pauselle ja katson puhelintani.
-Iris. Sanon Riian kiinnostuuneelle katseelle.
Vastaan ja Iris heti kysyy missä olen.
-Olen kaverillani jonkun 700 metrin päässä. Valehtelin, koska en halunnut Iriksen tietävän, että olen oikeasti Riialla.
-Selvä, milloin tulet kotiin? Iris kysyy samalla kun Nina pölpöttää taustalla jotain.
-Jonkun tunnin päästä? Sanon harkitsevasti ja tuijotan Riiaa vierestäni joka nyökkää.
-Okei, ruoka onkin juuri tunnin päästä. Iris naurahtaa puhelimeen.
Lopetan puhelun ja alamme pelaamaan taas. Ja kesken pelin nään ikkunasta kun Iris kävelee Riian etupihalle ja menee ovea kohti.
-Iris tulee tänne! Huudahdan kesken kun Riian on menossa maalia kohti. Hän pausettaa pelin heti kun ovikello soi.
-Voi eii! Huokaisen.
-Jää sinä ylös niin minä menen avaamaan. Riia sanoo selvästi.