My Year

Rosie 11

Näin kuinka Riia oli takanani ja tuijotti minua hieman vihaisesti mutta tyynesti.
-Missä olit? Riia henkäisi.
Katsoin kun hän tuli luokseni ja keksin tekosyyn nopeasti joka oli kyllä melkein uskottava.
-Olin kaverilla ja kävin pienellä lenkillä siinä samalla.
-Vai että pienellä? Riia naurahti ja lähti kävelemään kotia kohti.
Menin perässä ja katsoin valkoista maata joka oli täyttynyt lumesta. Miksi minun elämän kuvioni ovat niin sekaisin aina? Haluaisin elää rauhassa ilman mitään huolia.
Olin etuovella ja astuin kylmästä ulko ilmasta ihanan lämpimään ja puhtaalta tuoksuvaan eteiseen. Samassa Topi juoksi jalkojeni juureen ja ojensin kättäni sen verran että se voisi nuolla sitä. Riisuin kenkäni ja lähdin kävelemään yläkertaa päin. Max oli myös yläkerrassa nukkumassa portaiden päädyssä karvaisella matolla. Kävelin huoneeseeni ja ennenkö olin ehtiyt laittaa oven kiinni max juoksi oven pienestä raosta nopeasti huoneeseeni. Annoin sen tulla sängylleni kanssani ja makoilla siinä samalla kun räpläsin puhelintani. Hetken päästä se piippasi ja otin viestit esille.
-Nähdäänkö? Se oli tullut janilta.
Mietin hetken ja vastasin sen jälkeen niin pian kuin pystyin.
-Joo, milloin ja missä?
-Vaikka teidän koululla? Jani vastasi niin nopeasti että ihmettelin.
-Vaikka tavataan puolen tunnin päästä! Sovin ajan ja aloin valitsemaan vaatteita jotka ottaisin.
-joo. Jani vastasi vielä.
Valitsin päälleni harmaat farkut ja mustan villapaidan. Otin myös valkoiset nilkkasukat.
Juoksin alakertaan ja huikkasin Irikselle ja Ninalle.
-Minä menen tapaamaan jania koululle! Heippa!
-Moikka! Iris ja Nina huusivat perääni kun suljin oven perässäni. Otin valkoisen ja paksun talvi takin päälleni enkä laittanut vetoketjua kiinni.
Minua ei periaatteessa jännittänyt vaan olin innoissani. Ajattelin matkalla samalla kun kävelin koulua kohti että miksi Jani kutsui minut koululle mutta en välittänyt siitä koska kundeista tietää jo etukäteen kaiken.