Rosie 12

4 0 0
                                    

Näin janin odottavan koulun pihassa ja tujottavan iphoneaan. Olin kävelemässä koulun porteille kunnes näin kun hän käänsi päänsä minuun. Jani hymyili ja minä takaisin.
-Moi! Kiva nähä pitkästä aikaa. Jani sopersi.
-Joo. Tosi pitkästä... vastasin sarkastisesti.
yllätyksekseni Jani juoksi halaamaan minua ja kietoi käteni ympärilleni.
-miten tiesit missä koulumme on? Kysyin epävarmana.
-Leevi opasti koska hänhän muuttaa tänne.
-aa. Olin tyhmä kun en ajatellut sitä.
Kävelimme hetken ja olimme todella nopeasti metsässä jonne ei saanut mennä ainakaan kouluaikana.
Olimme syvällä metsässä ja juttelimme kaikesta esim siitä että Leevi muuttaa tänne kolmen päivän päästä. Samassa kuulimme puun takaa ääniä. Joku raasti puun karheaa pintaa.
-Juokse! Jani huusi minulle ja lähti itse juoksemaan edelläni.
Jokin minussa tunsi vetoa tuohon puuhun joten en juossut enkä välittänyt siitä että Jani oli jo yli viidensadan metrin päässä minusta. Jani ei katsonut taakseen eikä huomannut etten tullut perässä. Menin lähemmäksi, kunnes se joku hyppäsi minua päin ja kaaduin maahan. Pidin silmäni kiinni ja tunsin kun joku tarttui käsiini ja piti niitä ylhäällä. Avasin vihdoin silmäni ja näin valkoisen ihon ja suuntasin katseeni punavihreisiin silmiin jotka katsoivat minua kuin viimeistä päivää. Tyyppi oli luultavasti ainakin ihmisen kaltainen, vaikka minulle tuli mieleen joku muu kuin ihminen. Hän näytti kulma hampaansa ja puraisi minua kädestä. Samalla tajusin sen olevan vampyyri enkä ollut edes epävarma siitä.

My YearWhere stories live. Discover now