Changes

《5》Harmi!

Ensimmäinen tunti, biologian tunti päättyy ja jään tapani mukaan viimeisenä luokkaan pakkaamaan. Ja tapansa mukaan Brodykin jää. Saan juuri reppuni kiinni ja olen lähdössä, kun hän astuu eteeni.
"Miks sun kädet on siteissä?" Brody kysyy virnuillen. Katselen muualle ja vältän katsekontaktia hänen kanssaan. Brody tarttuu kädestäni kiinni, ja inähdän kivusta. Vedän vaistomaisesti käden pois ja Brody katsoo minuun kummissaan.
"Oi Juliet, oletko peloissasi? Sattuuko tämä?" Brody ivailee ja puristaa kättäni juuri haavan kohdalta. Kiljaisen ja kaadun lattialle. Brody alkaa nauraa. Nousen ylös. Mikä mulkku!
"Harmi ettei mun itsemurha onnistunu!" Huudahdan ja lähden kyyneleet silmissä luokasta. Brody jähmettyy sanojeni voimasta ja jää katsomaan minua kun lähden. Menen käytävän päähän nojaamaan seinään. Annan itseni valua lattialle istumaan ja alan itkeä. Nyt hän alkaa kiusaamaan minua entistä enemmän kun lipsautin sen hänelle... Voi ei, tuolta hän tuleekin. Mutta hän kävelee eri puolella käytävää... Mitä ihmettä? Hän vilkaisee minuun ja hänen katseestaan näkee että hän on häpeissään. Johtuuko tämä siitä että kerroin...? Katson hänen peräänsä kun hän kävelee kauemmas, lopulta hän kääntyy oikealle ja häviää näkyvistä. Kohautan olkiani ja nousen lattialta vaivalloisesti käsieni kanssa. Kävelen matikan luokan eteen, sillä seuraava tunti on matikkaa.

"Ensi viikolla on sitten koe!" Opettaja huutaa vielä kiireisimmille oppilaille jotka lähtevät luokasta tunnin jälkeen. Ja minä kuulun tällä kertaa niihin kiireisimpiin. En halua kohdata Brodya nyt... Kävelen ruokalaan sillä tänään ruokailu on aikaisempi. Otan vähän ruokaa lautaselleni ja menen täysin tyhjään pöytään istumaan. Tökin ruokaani, ei maistu nyt yhtään. Joku laskee tarjottimensa eteeni ja nostan katseeni. Brodyhan se siinä, tietenkin! Hän istahtaa ja katson häntä hieman peloissani. Tuliko hän haukkumaan minua? Hän huokaisee ensin syvään ja sitten on pitkään hiljaa.
"Anteeksi, Juliet...", hän aloittaa. Sitten lopetan kuuntelemisen. En usko että gän on tosissaan, ehei!
"Juliet?" Brody kysyy herättäen minut ajatuksistani. Katsahdan häneen. Hän odottaa minun varmasti vastaavan jotain, mutta otan tarjottimeni ja lähden pöydästä. En kestä enää olla Brodyn kanssa. En usko että hän on tosissaan! Hän on kiusannut minua jo ala-asteelta asti. En voi luottaa häneen enää. Kävelen ulos ruokalasta ja menen ulos välitunnille. Nojailen seinään ja selailen puhelintani, kun näen Brodyn tulevan ulos. Hän etsii jotakuta, varmaankin minua. Yritän piiloutua mutta hän näkee minut ja juoksee luokseni. Yritän lähteä pois, mutta hän tarttuu kädestäni kiinni, mutta tällä kertaa hellästi. Katson ensin käsiämme ja sitten häntä silmiin.
"Juliet, anna mun selittää", Brody sanoo hiljaa. Käännyn häneen päin ja katson häntä surullisena.
"En voi luottaa suhun! En tiedä mitä vielä aijot tehä! Anna mulle aikaa miettiä...", sanon hänelle ja sitten irrotan käteni. Brody jää katsomaan surullisena kun kävelen pois, menen kotiin. Kai minä sitten voin miettiä suostunko sopimaan. Mutta tarvitsen paljon aikaa. Ainakin viikon.

"Miksi sä nyt jo kotiin tulit?" Äiti kysyy kun menen keittiöön.
"Mä... Mul tuli kipee olo", valehtelen.
"Voi, mene äkkiä lepäämään, tuon sulle jotain syötävää", äiti sanoo. Hah. Häntä on kyllä helppo huijata. Äiti uskoo kaiken. Aivan kaiken! Menen huoneeseeni ja käyn makuulle sänkyyn. Otan puhelimeni repusta ja selailen sitä, kunnes äiti saapuu huoneeseeni. Hän tuo minulle kaiken maailman syötävää, huoh. No ainakaan en kuole nälkään. Vaikka ei nälkä olekaan. Kiitän äitiä ja hän lähtee, samalla muistuttaen että minun pitää nyt levätä. Joo joo... Puhelimeeni kilahtaa viesti kun olen syömässä ensimmäistä karkkiani. Otan puhelimeni käteen ja katson ketä viestin laittoi. Brody?!
"Hei Juliet. Oletko jo miettinyt tarpeeksi? Poden huonoa omatuntoa siksi että yritit sitä itsemurhaa mun takii. Terveisin, Brody"
Olen ollut ehkä tunnin kotona, en ole edes miettinyt asiaa vielä! En vastaa mitään vaan jatkan herkkujen syömistä.

Herään aamulla kuuden maissa, ilman herätyskelloa. Mitä ihmettä? En herää koskaan ennen herätyskelloa. Katson viestin, jonka Brody on lähettänyt pari tuntia sitten.
"Mä en saa unta sen takia ku en tiedä annatko anteeks. Puhutaan koulussa"
Huokaisen syvään. En ole saanut miettiä tarpeeksi. Hän on kiusannut minua niin kauan, mutta antaisinko hänelle mahdollisuuden? Jää nähtäväksi.