《20》

180 4 0
                                    

~taas tulee suht iso skippaus, noin 6 kuukauttaeteenpäin, Juliet on jo pahassa kunnossa. Tä on viimenen osa...😭~

Brody tulee makuuhuoneeseen ja katsoo minua surullisena. Olen huonossa kunnossa, happilaite ei auta enää mitään, hengitys on vaikeaa.
"Brody, musta tuntuu että alkaa oleen mun viimeisiä päiviä täällä", kuiskaan. Alan itkeä. Brody myös.
"Juliet, mä rakastan sua...älä jätä mua yksin lasten kanssa...", Brody voihkii.
"Mä en edes pääse enää sängystä ylös. Lääkärikin sanoi että tässä vaiheessa, elinaikaa on mahdollisesti alle viikko", totean.
"Brody, mäkin rakastan sua, ihan hirveesti, mutta mä kuolen pian. Sille ei vaan voi mitään. Anteeks...sä oot mun elämän rakkaus. Mut mä toivon, että voit siirtyy eteenpäin, ja löytää loistavan äitipuolen Tonylle ja Sophialle. Mä en halua ettei niillä ole äitiä", sanon.
"Mä en halua ketään muuta, koska sä olet myös mun elämän rakkaus"  Brody kuiskaa itkien rajusti. Purskahdan kovempaan itkuun ja pussaamme Brodyn kanssa.
"En ikinä lakkaa rakastamasta sua", Brody voihkaisee. Hymyilen vähän.

Herään yöllä kello kolmelta siihen, että henkeäni ahdistaa normaalia enemmän. Brody herää heti yskimiseeni ja alkaa voihkia.
"Ei Juliet, EI! Et voi kuolla nyt, ei älä", hän jankkaa. Yskin ja yritän saada happea, tuloksetta. Hapenpuute lisääntyy ja lisääntyy, koko ajan. Hengen ahdistuksen lomasta saan kuiskattua:
"Brody, rakastan sua nyt ja aina....", ja sitten tunnen kuinka happeni loppuu pikkuhiljaa kokonaan. Brodyn itkevä ääni vaimenee koko ajan, lopulta en saa enää ollenkaan henkeä. Suljen silmäni, kuulen Brodyn vaimeat huudot:
"JULIET! RAKASTAN SINUA, ÄLÄ MENE!" Ja sitten kaikki pimenee. En kuule mitään, en tunne mitään, en voi hengittää, en voi liikkua, en näe mitään.

Olen kuollut.

Brody, rakastan sinua.

ChangesWhere stories live. Discover now