《8》Poika se on...

225 9 2
                                    

Heitän reppuni olohuoneen lattialle, ja äiti pomppaa pystyyn sohvalta.
"Mitä sä teet?!" Äiti huudahtaa. Mutta sitten hän avaa silmänsä kunnolla ja näkee ilmeisesti minut, sillä hän vain huokaisee ikään kuin helpotuksesta ja lähtee laahustaen keittiöön. Jatkan matkaani omaan huoneeseeni. Suljen oven ja riisuudun. Siis en kokonaan. Olen alusvaatteisillani huoneessani ja seison vaatekaapin edessä, yritän löytää hyvät vaatteet iltaa varten. Ei mekkoa, liian juhlava, ei collegehousuja, liian rennot. Jos niinkään voi sanoa... Päädyn lopulta tavallisiin farkkuihin ja harmaaseen villapaitaan. Sitten istahdan pöytäni ääreen ja otan meikkini laatikosta. En ole meikannut pariin vuoteen... Laitan vähän ripsiväriä ja huulikiiltoa, muuta en jaksa ruveta yhden leffaillan takia tekemään. Katsahdan kelloa joka näyttää tietenkin vasta neljä. Ja sovin Brodylle että menen heille viideltä. Vielä tunti. Kerkeän varmaan syömään ennen sitä. Heitän meikit takaisin laatikkoon ja ampaisen keittiöön.

"Mihinkäs nyt olet menossa kun meikannutkin olet?" Äiti kysyy keittiössä kun mutustan leipää.
"Kaverille, leffailta", ilmoitan ja äiti nyökkää hitaasti. Hänen katseensa poraa minua ja se häiritsee syömistäni.
"Mitääh?" Tuhahdan suu täynnä leipää.
"Eihän se kaveri oo poika? Mä en halua että sotkeudut miehiin vielä noin nuorena!" Äiti sanoo napakasti. Ymmärrän hänen kantansa, sillä isäni raiskasi äidin, oli hänen kanssaan ja kun minä synnyin hän lähti.
En sano mitään vaan nousen pöydästä. Tungen lopun leivän suuhuni ja kävelen reippaasti eteiseen. Olen etuajassa, mutta se ei haittaa. Voin kävellä hitaasti. Äiti seuraa minua eteiseen ja hän nojaa oven karmiin. Hänellä on huolestunut ilme kasvoillaan. Puen kenkäni jalkaan ja otan puhelimen lipastolta. Avaan ulko-oven ja katsahdan vielä äitiin. Puren huultani ja epäröin hetken, mutta sitten möläytän:
"Poika se on...", ja lähden nopeasti ulos ovesta. Suljen oven perässäni ja juoksen tien toiselle puolelle. Äiti ei lähtenyt perääni. En halunnut nähdä hänen ilmettään kun lähdin, en olisi kestänyt sitä... Lähden kävelemään Brodyn kotia kohti.

ANTEEKSI! Lyhyt osa! Mutta kirjoitan seuraavasta osasta pidemmän vähän kuin anteeksipyyntönä. Nyt ei oo yhtään motii kirjottaa... Mutta kiitos kaikille lukijoille ❤

ChangesTempat cerita menjadi hidup. Temukan sekarang