Changes

《15》Kaksoset??

Herään olohuoneen sohvalta. Brody nukkuu vieressäni patjalla. Kurotan puhelimeeni joka on pöydällä. Kello on vasta 8... Nousen istumaan ja tunnen kuinka alkaa oksettaa. Lähden juoksemaan kohti vessaa mutta ovi on lukossa ja laattaan vessan oven eteen. Äiti avaa oven ja katsoo minua.
"Mä siivoon, mee takas nukkuun", äiti sanoo lempeästi. Hymähdän ja laahustan takaisin sohvalle. Käyn makuulle ja katselen hetken vatsaani. Se tosiaan on kasvanut... Ehkä vähän normaalia enemmän... Kai se silti on ihan ok? Pian nukahdan ajatuksiini.

Seuraavan kerran herään kun kello on 1. Brody makoilee vieressäni patjalla ja räplää puhelintansa. Nousen istumaan ja menen Brodyn viereen patjalle.
"Jäit sitten yöks", tuumaan.
"Joo. En mä jaksanu lähtee illal enää kotiin", Brody tuhahtaa. Hän selaa Instagramia. Pian hän laittaa puhelimen pois ja kääntää katseensa minuun hymyillen.
"Brody... Mä mietin että kun mun maha on kasvanut.. Niin eiks se sunkin mielestä oo vähän... Poikkeuksellisen iso?" Kysyn. Brody katsahtaa mahaani. Hänen kasvoillaan on miettivä ilme.
"Mitä haet tolla?" Hän kysyy.
"Mietin vaan sitä että mitä jos mulla onkin tulossa kaksoset", kuiskaan. Brodyn katse lasittuu.
"Sitä ei voi koskaan tietää", Brody sanahtaa. Väläytän epävarman hymyn kasvoilleni.

Hyppään äidin auton etupenkille, Brody istuu jo takapenkillä. Äiti tulee autoon.
"Jee! Päästään ultraan! Onkohan se tyttö vai poika?" Äiti huudahtaa.
"Äiti rauhotu", tuhahdan. En ole kertonut äidille mietteestäni, voisiko vatsassani olla kaksoset. Pelkään hänen reaktiotaan.

"Juliet Rogers", kuuluu ja astelemme kaikki kolme ultrahuoneeseen (?). Menen makuulle huoneen sängylle. Ystävällisen näköinen vähän lihava nainen levittää geeliä (????) Vatsalleni ja alkaa tutkia mahaa. Katselen näytöltä, mitä mahassa näkyy. Yritän saada selkoa kuvasta, mutta se on vaikeaa. Hyvin huonosti pystyn erottamaan kuitenkin kaksi sikiön näköistä mötikkää.
"Oi! Siellähän on...kaksoset!" Nainen huudahtaa. Brody katsahtaa minuun ja hymyilee leveästi. Äiti henkäisee ja purskahtaa itkuun.

"Mä oon niin onnellinen sun puolestas!" Äiti huudahtaa kun lähdemme ultrasta.
"Mä arvasin sen jo aikaa sitten. Mun maha oli tosi iso jo sillon alkuaikoina", sanon.

Lösähdän sohvalle. Laitan telkkarin päälle mutta suljen sen miltei heti koska mitään kiinnostavaa ei tule. Jään istumaan ja silittelemään masuani. Jätän käden yhteen kohtaan ja tunnen potkaisun. Hymähdän, sillä luulen että kuvittelen vain. Kuitenkin melkein heti perään tulee toinen potkaisu. Henkäisen.
"Mami! Vauvat potkii!" Huudan. Äiti juoksee luokseni ja koittaa mahaani. Pian hän kääntää katseensa minuun onnellisena. Sitten hän purskahtaa taas itkuun ja tulee viereeni sohvalle. Syleilemme toisiamme hetken.