Epätäydellinen

LUKU 20

En tiedä olenko koskaan ennen ollut lähdössä niin nopeasti. Tiedän vain, että minun pitää löytää veljeni ja minun pitää löytää hänet heti. Lähden juoksemaan ovelle päin sanaakaan sanomatta, kunnes Chase huutaa nimeäni perääni.

"Chris on päättänyt vetää kännit!" huudan taaksepäin pysähtymättä sekunniksikaan. Hetkessä kuulen jo askeleet takanani. "Ota poikaystäväsi mukaan!" huudan vielä ihan Travisia ajatellen. Se poika ei ansaitse sitä, että häntä piilotellaan tässä talossa kaiken kaaoksen sivussa. Hän ansaitsee kokea vähän kaaosta, vähän elämää. Vähän jotain.

"Travis, ala tulla!" Chase puolestaan huutaa taakseen, kyseenalaistamatta minua hetkeksikään. Hän luottaa siihen, että olen oikeassa. Hän luottaa minuun. Se saa lyhyen hymyn käväisemään huulillani.

En kuule, mitä Travis mutisee vastaukseksi, mutta tiedän hänen tulevan mukaamme. Hän ei jättäisi tilaisuutta käyttämättä nyt, kun Chase on viimein päättänyt tuoda asiansa julki. Kukapa vapauden koittaessa ottaisi kaltereistaan kiinni ja kieltäytyisi päästämästä irti?

Kiskon kengät jalkaani vaivautumatta avaamaan nauhoja, jätän ulko-oven aukinaisena taakseni, sprinttaan lähimmän näkemäni auton luokse ja hypin kärsimättömänä paikoillani sen vieressä. "Lainaan autoasi!" kuulen Chasen huutavan jonnekin talon sisäpuolelle toinen jalka jo ulkona ovesta, joten auto taitaa kuulua hänen vanhemmilleen - tai toiselle heistä. Joskus saattaisin ehkä potea huonoa omaatuntoa siitä, että ilmeisesti ilman lupaa viemme ystäväni vanhempien auton, mutta nyt ei ole oikea hetki sille. Murehdin tekemääni ensivaikutelmaa myöhemmin, kun veljeni on turvallisesti kaukana alkoholista.

Kun Chase avaa auton ovet, ängen etupenkille ennen kuin Travis ehtii tehdä liikettäkään siihen suuntaan. Chase juoksee kuskinpaikalle ja hänen hämmentynyt poikaystävänsä tyytyy takapenkkiin ilman muitakaan vaihtoehtoja. "Aja!" huudan tarpeettoman kovaa pienessä autossa, mutta Chase ei kahta kehotusta tarvitse. Hän taitaa muutenkin haluta mahdollisimman nopeasti mahdollisimman kauas siitä henkilöstä, jonka autolla hän on lähdössä liikkeelle.

En voi olla hokematta "vauhtia!" joka kolmas sekunti, minkä takia ansaitsen Chasen suunnalta muutaman ärtyneen katseen. Kerrankin hänen rento ulkokuorensa pettää, ja siitä tiedän hänen olevan aidosti huolissaan ystävästään. Hän ei antaisi minun kärsimättömyyteni ärsyttää itseään ellei hän tietäisi jonkin olevan vialla.

"Mihin mennään?" Chase kysyy viiden minuutin ajomatkan jälkeen tajutessaan, että hänen tietomääränsä on puutteellinen. Kysyn tekstiviestillä Scottilta pikaiset koordinaatit kohteeseemme, ja vastauksen saadessani kiitän mielessäni sitä, että olimme jo valmiiksi menossa edes oikeaan suuntaan. Kysyn viestillä vielä sitä, missä kunnossa Chris on. Vastaus tulee nopeasti: Juo kaksin käsin juomia, joiden sisällöstä ei hajuakaan. Haastaa riitaa kaikkien kanssa. Tarvitsen lisäapua.

Vastaan, että olen tulossa Chasen ja Travisin kanssa. Travisin?  näkyy kysymys ruudulla. Pistän puhelimen taskuun. Travis ei ole luuranko minun kaapissani, eikä niin ikään minun velvollisuuteni vetää kaapista ulos.

Kun auto hidastaa määränpäähämme, riuhtaisen turvavyöni auki ja hyppään autosta vähän ennen sen pysähtymistä. Haluan ehtiä paikalle ennen kuin Chris tekee jotain, mitä hän tulee katumaan. Sen ajatuksen siivittämänä juoksen olettamalleni etuovelle ja koputan sitä vimmatusti. Kuulen Chasen ja Travisin askeleiden juoksevan jäljessäni juuri ennen kuin ovi aukeaa edessäni. Pysäytän nyrkkini ilmaan ennen kuin osun oven avaajan naamaan.

"Hei!" sanoo tyttö, jonka hymy on vilpittömän ystävällinen. Mielessäni kuohuvan kaaoksen huomioonottaen hän on luonnottoman tyyni. "Sarah, eikö niin?" hän kysyy. Olen liian häkeltynyt hänen ystävällisyydestään vastatakseni. Tunnistan hänet etäisesti jostain, mutten heti saa päähäni, missä olen tavannut hänet.