Goodbye 2

Luku: 6

// Viimeinkin sain uuden luvun tähän kirjoitettua, oli kyllä ihanaa uppoutua taas kunnolla tämänkin pariin :) Nyt onneksi kesän lähestyessä lisääntyy se aika, jonka voin käyttää kirjoittamiseen. Pidän nämä alkulöpinät lyhyinä, joten päästän teidät lukemaan tätä uusinta lukua. Kommentoikaa toki mielipiteenne, jos haluatte.

Harryn näkökulma

Istuin erään pilven päällä ja katselin alapuolellani olevaa suurta valkoista rakennusta, mikä oli sairaala. En voinut edes harkita sitä, että lähtisin kauemmas kyseisestä rakennuksesta, sillä en tahtonut jättää Louisia aivan yksin. Hän oli edelleen tajuton ja mitään muutoksia ei ollut tapahtunut hänen tilassaan koko päivän aikana, kaikki oli täysin samalla tavalla kuin viime yönä, kun kävin hänen luonaan pimeydessä. Aikoisin tänäkin yönä mennä hänen luokseen, sillä olinhan luvannut tekeväni niin. En milloinkaan voisi pettää lupaustani, kun kyse oli rakastamastani henkilöstä. Tulisin tekemään kaikkeni, jotta Louis tulisi paranemaan ja hän voisi jatkaa elämäänsä normaalisti eteen päin. En missään nimessä sallisi sitä, että hänelle tapahtuisi samalla tavalla kuin minulle vuosia sitten. Louis olisi aivan liian nuori kuolemaan, hänellä olisi pitkä elää edessään ja aikoisin tehdä kaikkeni, jotta hän saisi jatkaa elämäänsä.

Käänsin katseeni kohden yhtä tiettyä sairaalan ikkunaa ja huomasin sen takana liikettä, kun yksi hoitajista alkoi laittamaan kyseisen ikkunan eteen verhoja. Se tarkoitti minulle sitä, että pian olisi se aika, kun voisin livahtaa sairaalaan sisälle ja mennä Louisin luokse. Olin odottanut sitä asiaa koko päivän ajan ja viimeinkin koittaisi sen aika ja saisin viettää aikaani Louisin kanssa.

Vilkaisin yläpuolellani olevaa taivasta ja huomasin kuinka hiljalleen aurinko alkoi laskemaan horisontin taakse, se todellakin tarkoitti sitä, että joutuisin odottamaan enään vain hetken tässä pilven päällä.

Seurailin kuinka sairaalan ikkunoista alkoi vuorotellen sammumaan valot, joka tarkoitti sitä, että siellä olevat ihmiset alkoivat käymään nukkumaan. Louisin huoneesta valo oli jo sammunut, mutta odotin vielä hetken aikaa, sillä tahdoin olla varma siitä, että vahingossakaan kukaan hoitaja ei tulisi käymään Louisin huoneessa.

Kun olin odottanut riittävän kauan, nousin ylös pilveltä ja lähdin lentämään hiljaa kohden ikkunaa, josta pääsisin sisälle Louisin huoneeseen. Onneksi oli kesä, joten ikkuna jätettiin auki yöksi, jolloin se helpotti minun pääsyäni huoneeseen huomattavan paljon. Nyt en joutuisi etsimään mitään muuta reittiä sisälle, vaan pääsisin suoraan siihen huoneeseen, jonne tahdoinkin.

Päästessäni ikkunan luokse työnsin sitä käsilläni hitaasti auki, jotta en aiheuttaisi mitään melua. Kun olin saanut ikkunaa tarpeeksi auki menin sisälle huoneeseen, jonka jälkeen kuitenkin laitoin ikkunaa hieman kiinni, jotta se ei olisi aivan kokonaan auki. Se voisi näyttää ulkopuolelta hieman epäillyttävältä, joten oli parempi laittaa ikkuna samalla tavalla raolleen kuin se oli tullessani tänne. Nyt, kun ikkunan oli hoidettu pääsin viimein kävelemään Louisin luokse, joka makasi paikoillaan sängyssä. Oli todella surullista nähdä hänet siinä kiinnitettynä moniin eri letkuihin, jotka kuljettivat lääkkeitä hänen kehoonsa, jotta parantuminen tapahtuisi nopeasti.

Tartuin kiinni Louisin kädestä ja suljin silmäni, jonka jälkeen keskityin taas kerran ajattelemaan vain ja ainoastaan vierelläni olevaa henkilöä. Tämä oli ainoa keino, jolla voisin päästä Louisin luokse ja se toimi kuten viime kerrallakin ja pian sain huomata saapuneeni saman pimeyden keskelle, missä olin viimeeksikin.

Katselin hetken aikaa ympärilleni ja koitin saada Louisia näköpiiriini, mutta en nähnyt häntä missään. Täytyisi siis nähtävästi taas etsiä hänet täältä pimeyden keskeltä, toivon mukaan löytäisin hänet pian. En nimittäin voisi viettää täällä kauan aikaa, kuten en voinut eilenkään. Vaikka haluaisin viettää kaiken ajan täällä Louisin kanssa, niin tiesin, että en voisi tehdä sitä. Muuten tulisin jäämään itse tänne ikuisesti, olisin täällä yksin sen jälkeen, kun Louis heräisi ja pääsisi jatkamaan elämäänsä. Ja minä tahdoin olla seuraamassa hänen elämäänsä, joten en todellakaan voisi vaarantaa itseäni viettämällä täällä liian kauan aikaa.

Lähdin kävelemään eteen päin pimeydessä ja vilkuilin samalla ympärilleni, jotta näkisin Louisin heti, kun se vain olisi mahdollista. Koitin samalla myös kuulostella, josko kuulisin joitakin ääniä, jotka olisivat hänen aiheuttamiaan. Mutta en valitettavasti kuullut yhtään mitään, joten pystyin etsimään häntä pelkästään näköni avulla.

Kun olin kävellyt hetken aikaa eteen päin aloin hahmottamaan edessä päin istuvan henkilön, jolloin tiesin heti, että näin Louisin. Ei täällä pimeyden keskellä nimittäin ollut muita kuin me, joten ei olisi pelkoa siitä, että erehtyisin henkilöstä. Kävelin eteen päin ja huomasin kuinka Louis käänsi katseensa minuun, jolloin kummankin meidän kasvoillemme ilmestyi hymy. Katsoin kuinka brunette nousi ylös, joka jälkeen hän lähti itse kävelemään minua vastaan, jolloin välimatkamme lyheni koko ajan enemmän ja enemmän.

"Tulit viimein." Louis sanoi, kun olimme päässeet toistemme lähelle.

"Tietenkin, lupasin tulevani ja pidän aina lupaukseni." vastasin hymyillen, jonka jälkeen kaappasin hänet halaukseen.

Vaikka olin viimeksi eilen hänen luonaan olin silti ikävöinyt häntä kovasti ja tahdoin vain tuntea hänet lähelläni. Minulla oli nyt tilaisuus viettää aikaani Louisin kanssa niiden vuosien edestä, mitkä olin joutunut olemaan erossa hänestä. Tai en ole ollut hänestä niinkään erossa, mutta nyt viimein pystyin olemaan hänen kanssaan niin, että Louis itsekkin näki minut, enkä minä vain häntä.

"Tahtoisin muuten kysyä yhtä asiaa." Louis sanoi hiljaa, jonka jälkeen hän irtaantui halauksestamme ja loi sinisten silmiensä katseen minua kohden.

"Kysy vain." vastasin ja odotin paikoillani, jotta saisin tietää mitä toisen mielessä oikein liikkui.

"Sanoit viimeeksi täällä ollessasi, että tämä pimeys on kehoni tapa nopeuttaa parantumistani. Niin tarkoititko sillä, että olen koomassa?" Louis kysyi, eikä hän kertaakaan liikauttanut katsettaan minusta pois.

Kysymys, jonka Louis esitti yllätti minut ja sen varmasti pystyi näkemään kasvoiltani. En ollut odottanut että hän kysyisi tuota asiaa, vaikka olisihan se pitänyt tietää, että asia kiinnosti häntä. Ketäpä ei kiinnostaisi tietää sitä oikeaa syytä, miksi joutuu tälläiseen tilaan.

"Tarkoitin sitä, mutta en halunnut sanoa sitä suoraan. Minusta vain tuntui paremmalta sanoa, että kehosi parantuu tällä tavoin nopeammin." vastasin hetken mietinnän jälkeen.

On paljon vaikeampaa sanoa rakastamalleen henkilölle että hän on koomassa kuin sanoa se, että hän paranee tällä tavoin nopeammin. Jälkimmäinen vaihtoehto vain tuntui paljon paremmalta, joten siksi olen kutsunut tätä Louisin tilaa sillä tavoin. En vain tahdo ajatella sitä, että Louis on koomassa. Se tuntuu paljon pahemmalta ja siltä, että on suuri riski siihen, että hän ei ikinä pääsekkään jatkamaan elämäänsä.

"Ymmärrän ja olen oikeastaan kiitollinen, että et sanonut sitä eilen. En olisi varmaan kestänyt olla täällä sen jälkeen, kun lähdit, jos olisit sanonut asian suoraan." Louis sanoi ja pieni hymy ilmestyi hänen kasvoilleen, kun hän oli saanut sanottua sanansa.

"Mietin kyllä kyseistä asiaa täällä ollessani ja siksi kysyin sitä sinulta, jotta saan varmuuden siihen, että olen tulkinnut tilaani oikein. En ole koskaan miettinyt miltä se oikeasti tuntuu, jos on koomassa, enkä olisi kuvitellut koskaan, että se olisi edes tälläistä." Louis jatkoi hetken päästä.

"Monet eivät osaa kuvitella sitä tälläiseksi, oman suojelusenkelin kohtaaminen on monille todella suuri yllätys." sanoin ja pidin katseeni Louisissa, koska aikoisin todellakin ihailla hänen ulkonäköään täällä ollessani nyt, kun siihen on kunnolla tilaisuus näin läheltä.

"Oli kyllä kieltämättä suuri yllätys nähdä sinut täällä, mutta olen iloinen siitä, että sinä olet suojelusenkelini, eikä kukaan muu." Louis vastasi hymyillen, jonka jälkeen hän kietoi kätensä ympärilleni ja aloitti uuden halauksen välillämme.

"Olen itsekkin iloinen siitä, että saan toimia suojelusenkelinäsi." sanoin hiljaa ja nautin vain siitä, että sain tuntea Louisin lähelläni. Kun hän oli vierelläni kaikki muu unohtui ja pystyin melkein palaamaan vuosien taakse, jolloin tälläinen halailu oli meille joka päiväistä.

Kaipasin todella paljon niitä aikoja, joten todellakin aikoisin nauttia näistä hetkistä, jotka saisin viettää Louisin kanssa. Hän tulisi aina olemaan rakkauteni ja sitä asiaa ei tulisi muuttamaan mikään asia, ei edes se, että hänellä oli joku toinen odottamassa sitä, että hän heräisi koomasta.