Goodbye 2

Luku: 1

Harryn näkökulma

Oli aikainen aamu ja istuskelin Louisin nykyisen asunnon katolla. Talo oli pieni, mutta kotoisan oloinen omakotitalo, jossa Louis asui nykyään tämän hetkisen poikaystävänsä Maxin kanssa. Tunsin aina sydämessäni riipaisun, kun näin heidät yhdessä onnellisina. Mutta tiesin, että niin oli vain parempi. Oli hienoa, että Louis oli saanut jatkettua elämäänsä. Mutta samalla oli mukavaa nähdä, että hän ei ollut kokonaan unohtanut minua. Sen verran usein hän kuitenkin kävi haudallani, melkeinpä joka toinen viikko vähintään.

Ktasoin kuinka aurinko kohosi hiljalleen korkeammalle taivaalle samalla, kun odotin, että näkisin Louisin tulevan ulos talosta. Tämä tapa oli minulle joka päiväistä, enkä voisi milloinkaan luopua tästä. Seuraisin Louisia niin kauan kuin se vain olisi mahdollista, mikään ei voisi erottaa minua hänestä. Louis ehkä saattoi luulla, että olisimme lopullisesti erossa toisistamme, mutta minä en uskonut siihen. Tiesin, että vielä joku päivä olisi Louisin aika siirtyä enkeliksi, jolloin hänkin pääsisi näkemään minut ja ennen kaikkea pääsisimme juttelemaan jälleen. En tietenkään tahdo, että tämä tapahtuu vielä vuosiin, Louis on ansainut pitkän ja onnellisen elämän.

Kuulin kuinka, joku laskeutuin taakseni katolle ja siiven iskuista oli helppo päätellä sen olevan toinen enkeli. En kuitenkaan vilkaisut taakseni ja selvittänyt kuka tämä olisi, vaan annoin katseeni pysyä auringossa, joka jatkoi edelleen kohoamista taivaalla. Keskityin vain katselemaan eteen päin samalla kuuntelin kuinka toinen asteli lähemmäksi minua, lopulta istuen vierelleni. Tällöin annoin katseeni siirtyä sivulle ja huomasin Liamin. Hän oli yksi tärkeimmistä ystävistäni, joihin olin tutustunut silloin kuin siirryin enkeliksi. Liam oli opettanut minulle kaiken siitä, mitä pystyin tekemään ja mitä en. Mukaan lukien ne tiedot mitä tarvitsin, kun ryhdyin Louisin suojeluenkeliksi.

"Olet täällä taas." Liam sanoi ja käänsi ruskeiden silmiensä katseen minuun.

Nyökkäsin vain, jonka jälkeen siirsin katseeni eteen päin. Tiesin niin mitä tuleva keskustelu toisi tullessaan, sillä Liam oli yrittänyt saada minut vaikka millä konsteilla jättämään Louisin jatkuva seuraaminen vähemmälle. Mikään niistä ei vain toiminut, sillä en tahtonut lähteä pois Louisin luonta.

"Harry, sinä tiedät, että et voi tehdä tätä koko ajan. Sinun pitäisi pitää välillä taukoa Louisin seuraamisesta, vaikka oletkin enkeli niin tarvitset sinäkin lepoa." Liam sanoi ja laski tämän jälkeen kätensä olkapäilleni.

"Osaan kyllä huolehtia itsestäni. Sitä paitsi olen jo kerran kuollut niin mitä siitä, vaikka en lepäisikään niin paljoin kuin sinä tahtoisit minun tekevän." vastasin ja käänsin kysyvän katseeni vierelläni istuvaan Liamiin.

"Olen sanonut sinulle jo aiemminkin sen, että myös enkeli voi kuolla kerran. Joko ihmisen puolesta tai sitten aivan liian suuren rasituksen ja väsymyksen aiheuttamana ja minusta todellakin tuntuu siltä, että hiljalleen alat lähestymään sitä rajaa." Liam kertoi.

Sanat toivat mieleeni aiemman keskustelun, jonka olimme aiheesta jo käyneet. Olin tosin ehtinyt unohtamaan sen jo kokonaan, tai sitten en vain ollut keskittynyt silloin, kun Liam asiasta oli kertonut.

"Tiedän missä rajani menee, joten ei sinun tarvitse huolehtia koko ajan jaksamisestani." sanoin ja samalla kuulin kuinka alapuolellamme olevan talon ovi aukesi ja sulkeutui varsin pian.

Siirsin katseeni välittömästi alas ja hymy valtasi kasvoni, kun näin Louisin. Katsoin kuinka hän käveli autonsa luokse ja valmistautui lähtemään töihin, aivan kuten jokaisena keskiviikkona. Ja muinakin arkipäivinä.

Olin nousemassa jo ylös ja valmiina seuraamaan Louisia, mutta tunsin kuinka Liam tarttui ranteeseeni kiinni estäen lähtöni. Käänsin hämmentyneen katseeni häneen, miksi ihmeessä toinen teki näin?

"Liam, minun pitää mennä joten voisitko irroittaa?" kysyin ja koitin päästä irti tämän otteesta, todeten pian kuitenkin sen olevan mahdotonta. Liam oli paljon vahvempi kuin minä, joten en helposti pääsisi irti hänestä.

"Tiedät kyllä minne hän menee, joten voit hyvinkin jäädä tänne hetkeksi juttelemaan kanssani. Ei ole nimittäin kohteliasta lähteä noin vain pois paikalta." Liam vastasi.

Tuhahdin pienesti, mutta annoin asian olla. Olkoon sitten, jäisin tänne juttelemaan hänen kanssaan hetkeksi, mutta sitten lähtisin seuraamaan Louisia.

"Hyvä on sitten." sanoin ja lopulta tunsin kuinka Liam irroitti otteensa ranteestani. Välillä minusta tuntui siltä, että toinen piti minua vielä keskenkasvuisena teininä, joka ei osaisi tehdä omia päätöksiään.

"Harry, voisitko kuvitella jättäväsi Louisin seuraamisen edes yhdeksi päiväksi? Voisimme tehdä jotakin kahdestaan sillä välin, jotta et ajattelisi häntä koko ajan. Se tekisi sinullekkin hyvää ja sen jälkeen saisit taas nauttia hänen seurastaan?" Liam ehdotti ja katsoi minua ruskeilla silmillään, jääden sitten odottamaan vastaustani.

En tahtoisi jättää Louisia missään vaiheessa, ja Liam tiesi asian erittäin hyvin. Silti hän päätti ehdottaa tuota. Kaipa hän luuli, että muuttaisin mieleni, mutta sitä en tekisi.

"En aio jättää rutiinejani pois vain sen takia, että sinä et pidä niistä." vastasin ja nousin ylös katolta ja olin jo levittämässä siipeni valmiina lähtemään lentoon. Mutta aikeeni pysähtyivät, kun Liam nousi myöskin ylös. Hän ei sitten näyttänyt luovuttavan helpolla.

"Mieti asiaa edes, ei yksi päivä ole kuitenkaan ikuisuus. Ja sitten ette näe Louisin kanssa koskaan uudestaan, jos kulutat kaikki voimasi loppuun. Sekö on se mitä tahdot?" Liam sanoi, jonka jälkeen hän poistui itse ensimmäisenä pois paikalta.

Katsoin Liamia, joka hiljalleen lensi pois päin. Toisen sanat jäivät päähäni pyörimään, voisiko yksi päivä olla pahaksi? Voisiko sinä aikanan tapahtua mitään kauheaa Louisille? En todellakaan tiedä mitä minun ptäisi tehdä. En tahdo jättää Louisia vaan olla hänen seurassaan, mutta en tahdo myöskään, että emme näkisi koskaan uudestaan. En kestäisi sitä, jos en näkisi rakastani enään koskaan.

Päätin jättää asian miettimisen myöhemmälle, nyt olisi aika lähteä seuraamaan Louisia tämän töihin. Levitin suuret valkeat siipeni ja lähdin tämän jälkeen lentämään. Lentäminen oli yksi ihanin asia, jonka tiesin enkelinä olemisessa. Tällä tavoin oli niin helppo liikkua, ei tarvitsisi käyttää aikaansa suurissa ruuhkissa, kun pystyi helposti lentämään niiden ylitse.

// Uutta lukua :) Tässä kesti vähän pidempään kuin oli tarkoitus, mutta koitan saada itseni kirjoittamaan taas useammin. Tämä pienoinen tauko johtui siitä, koska koulussa on nyt ollut paljon kiireitä ja onnistuin tulemaan kipeäksikin viikonlopuksi. Mutta onneksi neljän päivän päästä alkaa joululoma, se todellakin on tarpeeseen. Ja silloin aikaa ainakin löytyy kirjoittamiselle taas :)

Koska ollaan jo niin lähellä joulua, niin päätänpä kysyä mitä te olette toivoneet joululahjaksi? Itse en mitään kovin ihmeellistä ole toivonut, raha on aina tarpeeseen opiskelijalla, kun muuten rahat tuntuvat menevän ruokaan ja vuokraan :D Ja ainahan, kirjakin piristää. Vaikka hyllyssä ei kohta enään tilaa olekkaan.

Mutta ei muuta tällä erää, nähkäämme taas piakkoin.