Seireeneiden kyyneleet

Aurinko

Silmiisi katson, etsin vastausta.
Sinä olet arvoitukseni, jota en osaa ratkaista.
Tahdon vain sinut, en mitään muuta.
Mutta avainta en löydä, sinua en osaa tulkita.
Ja niin minä vain katson sinua, en läheltä, en kaukaa.
Et näe minua, mutta kaiken silti sinulle tahdon antaa.
Olet valoni ja aurinkoni, viereeni lupaat jäädä.
Mutta silti kauemmaksi ajelehdit, valoasi minulta eväät.
Minähän sen sinulle annoin, mutta en kadu, en nyt, enkä koskaan.
Ja hiljaa kaemmaksi loittonet, kunnes sinä, valoni minulta kokonaan katoat.
Pimeydessä hiljaa itken ja silti hymyilen.
Rakkaani, olet löytänyt onnellisuuden.