Seireeneiden kyyneleet

lapsi

Keskellä metsää, vanhan lammen laiturilla, istuu lapsi kuutamolla.
Hän uittaa jalkojaan vedessä, hyräilee laulua uneliasta.
Kyynel vierii pitkin poskea
Ja kohta lapsi on veden varassa.
Hiljaa vesi vetää lapsen mukanaan
Rantaan vanhempia jäävät muistuttamaan
Kengät valkoiset kokoa kolmekuus.
Seuraavana vuonna kesäyön kuutamolla
Toinen lapsi hyräilee laiturilla
Kyynel vierii pitkin poskea
Ja lapsi on veden varassa.
Vuonna kolmantena
Lapsi istuu laiturilla
Uittaa jalkojaan vedessä, hyräilee unista laulua
Kyynel vierii pitkin poskea
Ja lapsi on veden varassa.
Joka vuosi aina uudestaan
Tapahtuma toistuu kunnes kylässä
Ei ole enää ihmisiä
Jotka voisivat saada lapsia
Jotka voisivat hypätä veteen laiturilta
Koska he kaikki ovat kuolleita.

Paholainen hyräilee ihmisen muodossa
Istuu tuolla laiturilla
Kyse oli kylän pastorista
Joka ajoi lapset kuolemaan
Laiturilta hukkumaan
Joka kesäyö
Joka vuosi kerran
Kunnes koko kylä oli kohdannut kuoleman
Eikä ollut enää lapsia joita hukuttaa.

Nyt lampi on kuivunut
Kuolleena kuin se kylä
Jossa pastori ahdisti lapset kuolemaan
Kunnes kaikki lapset olivat kuolleita
Ja vanhemmat murtuneita.

Hiljaa metsä, kylän hylätyt rakennukset, laiturin lankut muistavat
Ne lapset jotka kävelivät kesäyöinä kuutamolla
Kohti laituria
Ja kohti loppua.