Auringonlaskut ovat kauniita muttei mikään niistä kestä kauaa. Maailma on täynnä auringonlaskuja ja auringonnousuja, ja ihmisiä ne vetävät mukanansa.
Ihmiset ovat kuin auringonlaskut; särkyviä ja kauniita, helposti tahrattavissa pilvimerellä ja nopeasti ilmaan haihtuvia.
Jos löytää toisen puolensa, auringonnousunsa, eikö se tarkoita, ettei koskaan hajoa?
Minun aurinkoni on laskemaisillaan, ja pian minä sen mukana pimeyteen katoan.
Missä on auringonnousuni, valoni, pelastajani, joka minun aurinkoni takaisin ylös auttaisi?
YOU ARE READING
Seireeneiden kyyneleet
PoetryRunoja, Nauttikaa, Lukekaa, Ajatelkaa. HUOMIO! Sisältää masennusta ja kuolemaa ihannoivaa tekstiä mun huonoilta ajoilta. Tämä runokokoelma on triggerpuutarha. Suomen kriisipuhelin: 010 195 202
