Seireeneiden kyyneleet

suru

Hiljaa, hiljaa se hiipii sisään ovenraosta;
avonaisesta ikkunasta.
Se vetää syliinsä,
saa kyyneleet tippumaan.
Se on aika mukana,
vaikka sitä ei halua.
Joskus se lähtee
tai sitten ei.
Joissain tapauksissa se myös ihmisen mukanaan vie.
Mutta silloin kun luonani ei ole kukaan muu;
suru minua kuuntelee.