Seireeneiden kyyneleet

minä en osaa itkeä

Minä en itke koskaan
En ikinä enkä aiokkaan
Välillä tuntuu etten väkisinkään kyyneleitä ulos saa
Muilla ne vierivät poskia pitkin jättäen ripsiväriviiruja
Mutta mikään ei tunnu liikuttavan minua
Mutta joskus elokuvassa
Kirjaa lukiessa
Kyynel taikka toinen poskellani vierii
Kun ei osaa itkeä ei kukaan nää syvään sisimpään
Kun kyyneleet eivät ilmesty niin kukaan ei saa tietää
Mitä pään sisässä liikkuu
Mitä hirviöitä mielessä kirkuu
Miten oma mieli solvaa
Miten oma mieli tahtoo tappaa
Ja niin minä olen joka päivä koulussa
Neutraali ilme kasvoilla
Ihmiset tuntuvat unohtavan
Että minulla on edes tunteita
Eivätkä he ikinä nää syvälle sisimpään
Jossa huudan ja itken ja tahdon kuolla
Hukkua järveen, hypätä sillalta
Käydä nukkumaan ja uinua ikuisesti
Sellainen on minun mieleni
Mutta kun ei osaa itkeä, kukaan ei nää tunteita, ja eikö se tarkoita, että niitä ei olekkaan?