Siinä missä suru kuuntelee;
pimeys satuttaa.
Se vaanii nurkissa;
tulee sisään kun et sitä huomaa.
Se pyörii mielen kolkissa,
tahrii kaiken kunnes kaikki on mustaa mustaa mustaa.
Se tahtoo vetää mukanaan
jokaisen sielun tieltään.
Se on joka kolossa,
se tulee sisääsi savuna.
Se sekoittaa pääsi, se raapii verille ihosi.
Mieltäsi se raatelee
kunnes ei jää jäljelle
kuin ihmisen raato.
Sillä toisin kuin suru joka kietoo sinut siniseen peittoon,
pimeys sinut tukahduttaa mustalla verhollaan.
YOU ARE READING
Seireeneiden kyyneleet
PoetryRunoja, Nauttikaa, Lukekaa, Ajatelkaa. HUOMIO! Sisältää masennusta ja kuolemaa ihannoivaa tekstiä mun huonoilta ajoilta. Tämä runokokoelma on triggerpuutarha. Suomen kriisipuhelin: 010 195 202
