Shadows L.S

9

Niall

Aamulla kaikki oli ollut vielä hyvin. Nyt mikään ei ollut enää kuin aamulla. Onneksi Louis oli ehtinyt lähteä ennen kuin kaikki lähti menemään perseelleen.

Zayn oli tullut hetki Loun lähdön jälkeen kotiin ties missä aineissa. Zayn oli yrittänyt jostain ihme syystä hakata minut mutta Harry ehti väliin.

Istuin tällä hetkellä vessassa lukkojen takana nojaten seinään jalkojani halaten. Zayn oli äänistä päätellen rauhoittunut jo tai sitten lähtenyt. Harrystä minulla ei ollut mitään muuta tietoa kuin se että tuo oli lähtenyt jonnekkin.

Flash back

Harry

"Zayn rauhotu jätkä mikä sul on!!!" Huusin napaten toista hartioista sillä toinen oli juuri yrittänyt hyökätä Niallin kimppuun.

"Sä et jätkä sekaannu tähän! Pidä huoli omista asiostas!" Zayn karjui ja rimpuili otteessani.

"Niall mene vessaan ja laita ovi lukkoon." Komensin pitäen agressiivista Zayniä yhä paikoillaan.

"Päästä perkele irti jo!" Zayn karjui.

Niall juoksi vessaan ja pian kuulin kuinka lukko napsahti kiinni.

"Rauhotu!" Huusin rimpuilevalle Zaynille.

"En! Senkin saatanan kusipää päästä irti."

"En ennen ku sä rauhotut." Sanoin jo hieman rauhallisemmin. En ymmärrä mikä Zayniin oli mennyt sillä ei tuo yleensä käyttäytynyt tällä tavalla.

Päästin Zaynistä irti kun tuo oli väsyttänyt itsensä rimpuilemalla niin että toinen lysähti lattialle makaamaan ihan uupuneena.

Menin eteiseen jossa vedin kengät jalkaan ja lähdin ulos, sillä näin paremmaksi vain lähteä jos toinen rupeaisi taas riehumaan saattaisin olla itse pulassa. Ainakin Niall oli turvassa lukkojen takana.

Flash back ends

Harry

Juoksin tuttua metsäpolkua pitkin kuulokkeet korvissani, jotka olin takkini taskusta löytänyt. Olin juossut jo hyvin pitkälle metsään. Juoksin pakoon ongelmiani niin kuin aina.

Aamuinen välikohtaus oli saanut lapsuuteni mieleeni joka ei ollut mikään parhain mahdollinen.

Jalkoja poltti, kylkiä pisteli enkä saanut edes kunnolla henkeä mutten pysähtynyt vaan lisäsin vauhtia.

Juoksin kunnes silmissä alkoi sumeta, enkä pian nähnyt kunnolla eteeni. Kompastuin johonkin jonka seurauksena lensin kaaressa maahan nilkkani päälle.

Ulvaisin kivusta joka poltti nilkkaani. Yritin nousta ylös mutten päässyt sillä toinen jalka ei enää kantanut. Turhautuneena raahasin itseni nojaamaan puuhun ja jäin siihen. Näkö oli palannut takaisin.

Muttei sekään kauaa pysynyt sillä silmiä alkoi kirvellä ja näkökenttäni sumeni tuskan kyynelistä. Joita en kumminkaan päästänyt vierimään poskilleni. Olin päättänyt etten itke en vaikka mikä tulisi.

Flash back

Harryn lapsuus

"Saatanan kakara tule esiin niin saat selkääsi!" isäni karjui jostainpäin taloa.

En ollut mielestäni edes tehnyt mitään väärää. Olin tullut koulusta ja isä oli ihan raivona eikä äidistä ollut tietoakaan. Istuin tällä hetkellä vaatehuoneen nurkassa halaten jalkojani. Yritin olla hiljaa.