Shadows L.S

14

Harry

Ensimmäinen asia mitä tajuan herättyäni on etten todellakaan ole kotona tai edes sängyssä vaan keskellä pientä betonista huonetta tuoliin sidottuna.

Katossa on hunosti valaiseva lamppu joka välkkyy ärsyttävästi, ihme jos ei se pian poksahda.

Päähäni särkee aivan älyttömän paljon. En tiedä yhtään miten päädyin tänne. Viimeinen asia jonka muistan on kun lähdin kotoa kaupungille kävelemään tylsyyksissäni.

Oven takaa kuuluu askelia ja pian ovi aukeaa narahtaen ja mies astuu sisään. En aluksi näe miehen kasvoja mutta kun tuo pudottaa hupun päästään sydämmeni putoaa mahaani. Ei se ei todellakaan ole hyvä asia.

"Jaahas tällähän ollaan hereillä jo." Cody virnistää.

"Miks helvetissä mä olen täällä?" Murahdan.

"Sitä ei moni tiedä, harva arvaa ja lopuille ei kerrota." Cody kiusaa. "Törmäsin muuten tossa ykspäivä kavereihis ja siihen yhteen pätkään mikä kivenkovaa väitti olevansa sun poikaystävä." Cody irvaili.

"No se pätkä sattuu olemaan mun poikaystävä." Mumisin.

"Hahhaahaa älä viitsi naurattaa Styles." Cody teko nauroi mutta veti kumminkin pian naamansa vakavaksi. "Noniin sitten vakavampiin asiohin." Cody höpötti.

"Miks ihmeessä sä vainoot mua?" Keskeytän.

Se oli selvästi virhe sillä samassa saan nyrkistä naamaani. Kipu tulee heti perässä ja ulvaisen kivusta yrittäen riuhtoa itseäni vapaaksi.

Turhatoivo köydet ovat aivan liian kireällä ranteideni ympärillä.

"Sä et saatana keskeytä mua." Cody sihisee hampaidensa välistä ja lyö uudelleen minua suoraan kasvoihin.

Suussani alkaa maistua veri ja kyyneleet ovat täyttäneet silmäni huomaamattani. Painan katseeni lattiaan ja yritän pysyä vahvana. Minua ei niinvain murreta. Huulta purren yritän pidätellä kyyneliä, jotka väkisin yrittävät pursua ulos silmistäni.

Cody vie kätensä leukani alle ja pakottaa minut katsomaan häntä silmiin.

Codyn kasvot lähenevät omiani ja yritän kääntää pääni pois mutta toinen puristaa leukaani niin kovasti etten pysty siihen.

Puristan silmäni tiukasti kiinni kun Codyn kasvot ovat niin lähellä että tunnen tuon hengityksen ihollani.

Tuo painaa huulensa tiukasti omilleni kun yritän rimpuilla irti tuon otteesta.
Cody ei välitä vaan jatkaa suutelemista väkisin yrittäen työntää kieltään suuhuni. Puristan huuliani tiukasti kiinni mutta suuni aukeaa pakosi kun Cody puristaa poskiani kovakouraisesti. Cody tunkee kielensä suuhuni ja mieleni tekisi oksentaa.

Hetken väkisin minua suudeltuaan tuo irroittautuu mutta jää kumminkin lähelleni.

"Se pätkä ei ole enää kauan sun poikaystävä." Tuo kuiskaa korvaani.

"Miten niin?"

"Koska sä oot mun vain ja ainoastaan mun." Cody vastaa kuiskaten.

"Ethän sä edes tunne mua." Sanoin kohottaen kulmiani.

"Voi Harry sua. Oletko sä tosiaan noin tyhmä? Mä kun luulin että sä olet fiksuin rikollinen koko planeetalla. Taitaa jätkällä vähän muisti reistailla."

"Mitä vittua sä oikein selität?" Kysyn ihmeissäni.

"Sä et todella taida muistaa sun kasiluokan aikoja." Tuo huokaisi.