Shadows L.S

12

Louis

Heräsin aamulla herätyskelloni ärsyttävään piipitykseen. Yritin huitoa yöpöydälle saadakseni melun loppumaan mutta pian kuului kolahdus kun herätyskello putosi lattialle jatkaen yhä pudotuksenkin jälkeen ärsyttävää ääntänsä.

Huokaisten nousin pois lämpimästä sängystä ja nostin melunlähteen lattialta painaen herätyksen pois päältä. Pyörittelin sitä hetken kädessäni ja totesin sen olevan ehjä muutamaa uutta naarmua lukuun ottamatta. Laskin sen yöpöydälle ja talsein vaatekaapilleni.

Heittelin sieltä sänkyni päälle valkoisen t paidan, mustat farkut ja adidaksen mustan hupparin.

Vetäisin valitsemani vaatteet päälleni ja suunnistin keittiöön. Keitin teetä ja tein leivän itselleni ja istuin pöydän ääreen mutustamaan aamupalaani ja kaivoin kännykkäni taskustani.

Selailin sosiaaliset mediat läpi samalla syöden aamupalani. Kesken instagramin selaamisen puhelimeeni kilahti viesti Harryltä ja avasin keskustelun hymyn kiiriessä huulilleni.

H: Huomenta kulta <3 Miten sun aamusi on mennyt? Mitä ajattelit tehdä tänään?

L: Huomenta <3 kiitos kysymästä hyvin mutta ois ollut kyllä kivempi herätä sun vierestäs kun yksin omasta sängystä metelöivään herätyskelloon.
Ja mun pitää lähteä töihin pian mutta sen jälkeen mulla ei kyllä ole mitään suunnitelmia. :)

H: No etköhän sä taas pian saa herätä mun vierestä ;) Mihin aikaan pääset töistä?

L: Noin viideltä riippuu vähän siitä miten kiireistä on. Miten niin?

H: Mietein vain että voitaisiin käydä leffassa tai jotain...

L: Leffa kieltämättä kyllä kuulostaisi hyvältä.

H: No sitten me mennään leffaan :) Miten me mennään sinne?

L: Voin vaikka tulla hakemaan sua kun pääsen töistä :)

H: Okei hyvä :) Nähään sillon <3 pusmus :)

L: Pusmus?

H: Piti kirjottaa pus pus mutta ihan sama olkoot sitten pusmus :') <3

L: Okei... pusmus<3

Katsoin puhelimestani aikaa ja tajusin myöhästyväni pian jos en nyt lähtisi. Nousin salamana ylös ja siivosin käyttämäni astiat nopeasti pois ja kiiruhdin eteiseen.

Vedin ennätys vauhtia takin ylleni ja kengät jalkaan. Tarkistin nopeasti että auton avaimet, puhelin ja lompakko olivat mukana ja viiletin ulos varmistaen nopeasti että ulko ovi oli varmasti lukossa.

Kiiruhdin autolle puhisten turhautuneena kun yritin taistella jäätynyttä auton ovea auki. Kirottu talvi. Viimein jääkerros antoi periksi ja sain oven auki.

Tänään ei ollut minun päiväni sillä kaiken hyvän lisäksi auto ei meinannut lähteä millään käymään.

"Noniin noniin noniin käynnisty jo." Tuhisin ja yritin viidettäkymmenettä kertaa startata autoa. Kun vihdoin auto käynnistyi tajusin olevani jo kiitettävästi myöhässä.

Naputtelin turhautuneena rattiin koko ajomatkan sillen yhtään pitänyt tunteesta kun on myöhässä jostain. Noh pitää sitten kai vain selittää Johnsille epäonninen aamuni.

Saavuin kahvilan pihaan ja parkkeerasin autoni Johnin auton viereen. Harpoin sisälle ja oven päällä oleva kello kilahti raivokkaasti läsähtäessään oven ylänurkkaan.