Shadows L.S

11

Jatkuu siitä kun Harry lähti Louisin luota

Harry

Konkkasin ulos Louisin asunnosta ja lähdin vaivalloisesti keputtelemaan kotiin päin. Mietein kyllä soittavani Niallin hakemaan mutta päädyin tulokseen että soitan vasta sitten kun en kertakaikkiaan enää jaksa taiteilla keppieni kanssa.

Loppuviimeksi olin edennyt vasta muutaman sataa metriä kun kämmeneni olivat jo ihan tuhjuna. Kiroten tyhmyyttäni istahdin lähimmälle penkille ja kaivoin kännykkäni esille etsien Niallin numeron yhteystiedoista. Painoin puhelimen soittamaan ja kolmannen tuuttauksen jälkeen tuttu ääni irlantilais aksentilla höystettynä vastasi puheluun.

N: Moi Harry.

H: Hei Ni. Ööh pääsetkö hakemaan?

N: Joo totta kai. Mis oot?

H: En oo ihan varma... jos mä vaiks tekstaan sen osoitteen sulle?

N: Okei... juu sopii oon jo matkalla.

H: Okei hyvä nähdään pian Bro.

N: Juu moro.

Lopetin puhelun ja lähdin konkkaamaan lähimmän tienviitan luokse. Näpyttelin Niallille tekstiviestillä kadun nimen ja jo pian tuttu musta Audi r8 pysähtyi kadun viereen. Konkkasin itseni pelkääjän paikan viereen, avasin auton oven ja taiteilin itseni istumaan. Asettelin keppini jalkojeni väliin ja paukautin oven kiinni.

"Missä sä oot jalkas loukannut?" Tuo kysyi vilkaisten minuun kulmat koholla.

Huokaisin syvään ja kerroin tuolle koko tarinan kompastumisestani aina Louisiin saakka.

"Hyvä ettei käynyt pahemmin." Niall sanoi kuultuaan koko tarinan.

"Miten pahasti muka voi kompastuessa käydä?" kysyin kohottaen kulmiani.

"Pahasti... Sä olisit voinut vaikka lyödä pääsi tai jotain." Tuo mumisi.

Pyöräytin vain silmiäni ylihuolehtivalle blondille ja napsautin radion päälle.

Hetken vaihdeltuani kanavia huokaisin ja sammutin koko roskan koska sieltä ei todellakaan tullut mitään kuuntelemisen arvoista.

Saavuimme kerrostalon pihaan ja Niall parkkeerasi auton. Painoin turvavyön lukon auki ja avasin oven. Käännyin istumaan penkillä jalat ulos autosta ja taitelin keppini eteeni. Nousin seisomaan kepukoiden varaan ja suljin oven. Lähdin konkkaamaan Niallin perään ja tuo avasi minulle oven kerrostalon rappukäytävään.

"Millä helvetillä mä pääsen viidenteen kerrokseen ilman hissiä." Huokaisin kun tajusin että hissi oli yhä rikki.

"Venaa tässä ihan hetki." Niall sanoi ja lähti loikkimaan rappusia ylös. Pian tuo palasi Zaynin kanssa alas.

"Hey bro! Etkai sä vaan apuu tarvi?" Zayn kysyi.

"Vähän niinku. Mut miten mä pääsen viidenteen kerrokseen näitten keppien kans?" Sanoin ja paukautin keppejä lattiaa vasten.

"Näin" Zayn mumisi ja vei toisen kätensä selkäni taakse ja toisen polvienitaa ja nosti minut syliinsä. Niall nappasi keppini kantoon ja lähti edeltä ylös.

"Sä et vittu oo tosissas. En mä oo mikään sylivauva. Päästä mut alas ja käske Niallerii tuomaan mun kepit takasin." Murahdin.

"Lopeta toi kitiseminen. Et sä pääse millään muullakaan tavalla tonne." Zayn mutisi ja lähti hitaasti ja varovasti astelemaan rappusia yläkertaan. Ristin käteni rinnalleni ja vedin naamalleni mahdollisimman kiukkuisen ilmeen.