Shadows L.S

22

Louis

Istuin sairaalan käytävällä ja odotin.

Odotin että lääkäri tulee ulos Harryn huoneesta ja kertoo mikä tuota oikein vaivaa. Olin istunut tässä jo neljä tuntia.

Neljä pitkää tuntia odottaen että pääsen näkemään rakkaani ja, että saan tietoja tuon voinnista.

Tuijotin seinää edessäni aivan ajatuksissani ja säpsähdin, kun ovi kolahti jossain lähellä.

Automaattisesti käänsin pääni Harryn huoneen ovelle ja petyin taas kun huomasin oven olevan yhä kiinni. Sen sijaan viereisen huoneen ovi oli auennut ja viereisellä penkillä istuva keski-ikäinen nainen oli rynnännyt vaatimaan tietoja huoneesta tulleelta lääkäriltä. Puhahdin turhautuneena ja siirsin katseeni lattiaan. Vein käteni hiuksiini ja revin niitä hermostuneena.

"Mitä se nuoriherra täällä puhisee?" Kuului ääni vierestäni ja siirsin katseeni puhujan suuntaan. Viereeni oli jostain tupsahtanut oikein mukavan oloinen mummo, joka hymyili minulle ystävällisesti.

"Ei mitään sen ihmeempää kuin turhauttaa tämä odottaminen." Selitin painaen kyynärpääni polviin ja nojaten päätäni käsiini.

"Jaa jaa. Kauankos olet odottanut? Ja ketä odotat, jos saan udella." Mummo jatkoi kyselyä.

"Noin neljä tuntia. Ja odotan että lääkäri tulee ulos tuolta huoneesta ja kertoo minulle rakkaani tilanteen ja että pääsen näkemään hänet." Kerroin.

"Voi olempas minä törkeä. Aloin vain kysellä enkä ollenkaan muistanut esitellä itseäni. Olen Birgitta." Mummo tai no Birgitta hössötti.

"Louis" kerroin ja hymyilin Birgitalle.

"Toivotaan että se lääkäri sitten tulee pian, että pääset näkemään tyttöystävääsi." Birgitta höpötti ja meinasin purskahtaa nauruun.

"Ööhm poikaystävä oikeastaan." Korjasin ja Birgitta katsoi minua hetken kummissaan, kunnes suuri hymy valtasi tuon kasvot ja tuo yhtäkkiä halasi minua tiukasti.

"Voi että kun olen hölmö. Olisihan se pitänyt arvata." Birgitta höpötti itsekseen ja olin kerta kaikkiaan aivan pihalla, sillä olin lähinnä odottanut haukkumista tai jotain, enkä halia.

"Älä näytä noin hämmästyneeltä. Vaikka olenkin vanhempi ihminen, se ei tarkoita sitä, että vihaisin homoja, päin vastoin, minusta homot ovat erittäin suloisia." Birgitta jatkoi höpinäänsä.

"Saako rouvalta kysyä, ketä hän on tullut katsomaan." Kysyin kohteliaasti.

"Voi ei sinun minua tarvitse rouvitella. Sano vain Birgitta ja tulin katsomaan miestäni. Hänen sydämmen tahdistimensa tahdistettiin uudelleen ja hän on nyt muutaman päivän tarkkailussa." Birgitta kertoi.

Olin juuri sanomassa jotain Birgitalle kun ovi edessämme aukesi ja valkoiseen lääkärin takkiin pukeutunut erittäin ammattitaitoiselta näyttävä mies astui ulos huoneesta. Pompahdin salamana ylös penkistä ja kiiruhdin lääkärin luo.

"Olet ilmeisesti Harry Stylesin läheinen?" Tuo kysyi.

"Joo. Olen hänen poikaystävänsä." Kerroin ja lääkäri nyökkäsi selaten kädessään olevaa kansiota.

"Mikä Harrya oikein vaivaa?" Kysyin, kun näytti siltä ettei läärillä ollut pienintäkään aikomusta kertoa minulle mitään.

Lääkäri nosti katseensa vihdoin kansiostaan ja puhui. "Hyvät vai huonot uutiset ensin?"

"Hyvät" Vastasin.

"No. Harryllä ei ole kovin suuria ulkoisia vammoja. Muutama ruhje siellä täällä ja ranteissa on hiusmurtumien jäänteitä." Lääkäri kertoi jälleenkerran kansiotaan selaten.