Shadows L.S

16

Louis

Heräsin aamulla Niallin, Zaynin ja Harryn kämpän sohvalta ja mietein hetken miksi ihmeessä olin täällä.

Totuuden iskiessä vasten kasvojani tunsin silmieni kostuvan.

Halusin löytää Harryn. Saada hänet takaisin luokseni. Vasta nyt olin ymmärtänyt miten paljon tuota kiharapäistä rakastin vaikkemme olleet seurustelleet vielä kovin kauan.

Toivon todella että löydämme hänet pian ja mieluiten kunnossa ja elävänä.

En todella tiennyt mitä tekisin ilman Harryä. Sillä tiesin etten voisi elää ilman häntä. Minulla ei olisi enää syytä elää jos Harry olisi kuollut, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Harry oli elämäni rakkaus ja jos se minusta olisi kiinni, tuo tulisi olemaan myös joku päivä aviomieheni.

Olin illalla suosiolla valinnut nukkua sohvalla sillä olisi ollut liian vaikeaa yrittää nukkua Harryltä tuoksuvassa sängyssä toisen ollessa teillä tietämättömillä. Tiesin etten olisi ainakaan silloin saanut nukuttua silmäystäkään ja nytkin unenmäärä oli hyvin vähäinen.

Niall oli illalla vienyt minulle valmiiksi sohvalle tyynyn ja peiton ennen nukkumaan menoa, joten minun ei tarvinnut etsiä niitä mistään tai hakea Harryn huoneesta vaan sain mennä suoraan nukkumaan. Mistä olinkin tuolle kyseiselle tekoblondille erittäin kiitollinen.

Hieroin silmiäni haukotellen ja nousin istumaan.

"Huomenta." Irlantilaisaksentti lausahti Niallin kiitäessä olohuoneen läpi keittiöön.

"Huomenta." Haukottelin kylkiäni venytellen ja kampesin itseni ylös epämukavalta sohvalta jossa olin viimeyöni viettänyt. Suunnistin keittiöön ja istun pöydänviereen seuraamaan Niallin touhuilua.

"Minne sä Zaynin jätit?" Kysyin Niallin touhutessa jotain kahvipannun kanssa.

"En viitsinyt herättää sitä kun se oli nähnyt painajaista viimeyönä eikä nukkunut sen jälkeen kovin hyvin." Niall huokaisi ja haukotteli syvään.

"Minkälaista painajaista?" Kohotin kulmiani hämissäni siitä että Zaynkin voi oikeasti nähdä painajaisia, tuo kun ei oikein vaikuttanut sellaiselta ihmiseltä joka kovin heposti sellaisia näkisi.

"Se näki kuulemma unta siitä miten me ensin lähdetään pelastamaan Harryä, niinkuin ollaan suunniteltu mutta, sitten kaikki menee jotenkin vikaan ja lopujenlopuksi Cody tappaa meidät kaikki yksitellen." Niall kertoo tiivistetysti päätapahtumat Zaynin unesta.

"Ei hitto mikä uni." Irvistin voimatta kuvitellakkaan kyseistä painajaista ja nostin katseeni keittiön oviaukkoon ilmestyneeseen unisen näköiseen Zayniin.

"Älkää pliis muistuttako mua siitä. Mä en halua ajatella enää sitä miten näen virestä teidän ja Harryn kuoleman." Zayn puhisi.

"Anteeksi kulta." Niall huokaisi ja nosti pöydälle kolme kahvikuppia ja leipä lautasen jolle tuo oli tehnyt valmiiksi voileipiä kaikille.

"Ei se mitään." Zayn mumisi vaitonaisena ja istahti pöydänviereen, napaten itselleen leivän ja kahvikupin.

"Mitä me tehdään tänään?" Kysyin leipää mussutavalta Zaynilta.

"Mennään etsimään sitä Harryä sieltä hallista johon vihje meidät johdatti." Zayn mumisi.

"Ootko sä varma että sä pystyt siihen?" Niall kysyi huolestuneena ja istui Zaynin viereen laskien kätensä toisen olalle.

"Joo joo kyllä mä pärjään." Zayn tuhahti ja ravisteli Niallin käden pois olaltaan.

"Okei jos sä niin sanot." Niall huokaisi pyöräyttäen silmiään.