Shadows L.S

24

Harry

"Harry. Herää."

Avaan silmäni hitaasti räpytellen, sillä olen vielä vähän väsy. Nousen istumaan hitaasti, haukotellen samalla suuresti. Käännän päätäni vain nähdäkseni sen blondin miehen seisomassa yhä sängyn vieressä.

"Pue noi vaatteet tosta tuolilta päälle ja tule sitten aamupalle. Jookos?" Mies neuvoi huitoen sängyn vieressä olevaa tuolia kohti, jonka päällä oli vaateläjä. Nyökkäsin vastaukseksi ja mies käveli ulos huoneesta.

Nousin ylös ja nappasin tuolilta ensin sukat, jotka puin päälleni istuen sängyn päällä, ja sen jälkeen puin harmaat lökärit ja valkoisen paidan. Kun sain puettua lähdin etsimään keittiötä. Menin ensin ulos makuuhuoneesta, josta tulin suoraan olohuoneeseen, josta jatkoin matkaani eteenpäin löytäen määränpäähäni.

Pöydän vieressä istui jo kolme miestä aamupalalla ja valitsin paikkani LouLoun vierestä. Istahdin tuolille ja haukottelin syvästi. Blondi mies nousi paikaltaan ja sähläsi hetken jotain kunnes laski eteeni mukillisen teetä ja voileivän. Kiitin hiljaa miestä, joka hymyili minulle ystävällisesti.

"Mitä sanoisit Harry jos me menisimme käymään porukalla yhessä paikassa tänään?" Musta hiuksinen ja ehkä ihan hiukan pelottavan oloinen mies kysyi minulta rikkoen samalla pöydässä vallinneen hiljaisuuden.

"Ketkä me?" Kysyin.

"Minä, Niall ja sinä." Mies vastasi.

"Eikö LouLou voi tulla?" Kysyin mutristaen huuliani.

"LouLou menee töihin." Blondi mies eli ilmeisesti Niall vastasi. Siirsin katseeni Louisiin, joka vain tuijotti pöydän pintaa haikeana.

"Mikä Loulla on." Kysyin tuijottaen miestä.

"Ei mikään." Louis mumisi ja nousi pöydästä kadoten samalla keittiöstä.

On ihan tyhmää kun en muista mitään. Haluaisin niin kovasti muistaa edes jotain siitä mitä minulle on kerrottu, mutta ainut asia jonka muistan on kun tulin koulusta kotiin, ja siitä on ilmeisesti vähän enemmän kuin muutama päivä aikaa, sillä olin silloin seitsemän ja nyt olenkin kuulemma jo 21.

Haluaisin myös muistaa sen miten olen päässyt isästä eroon ja mikä tärkeintä haluan muistaa Louisin, Niallin ja Zaynin. Muistan miten hämmentynyt olin kun heräsin sairaalasta LouLou vierelläni.

En tiedä pitäisikö minun uskoa olevani homo. Olen kyllä kuullut sellaisista miehistä jotka pitävät toisista miehistä mutta en uskonut ainakaan itse olevani sellainen. Mutta miksi Louis olisi muka valehdellut minulle silloin sairaalalla? Haluaisin uskoa tuon puhuneen totta ja tuon olevan poikaystäväni, mutta en tiedä silti mitä ajatella tästä kaikesta.

"Niin Harry. Meidän vähän niinkuin pitäis lähteä ihan just jos meinataan." Zayn keskeytti ajatukseni.

"Okei" mumisin ja söin nopeasti aamupalani loppuun. Nousin pöydästä ja vein kuppini tiskipöydälle suunnistaen sitten Niallin ja Zaynin perässä eteiseen.

Nappasin takkini naulakosta ja puin sen päälleni, vaikka ulkona olikin jo suhteellisen lämmin ilma.

Lähdin seuramaan kahta miestä jotka määrätietoisesti astelivat läheistä metsää kohti.

Kuljimme yhä syvemmälle ja syvemmälle synkkään metsään. Aurinko tuskin enää pääsi loistamaan tiheästi kasvavien puiden joukosta. Polku oli kivinen ja siellä täällä kiemurteli pintaan nousseita puunjuuria kuin käärmeet.

Yritin pysyä kaksikon perässä mutta polku oli hyvin vaikea kulkuinen ja kompastelin puunjuuriin joka toisella askeleella.

"Älä jää jälkeen." Niall huudahti olkansa yli, ja otin muutaman hölkkäaskeleen eteen, jotta saisin nuo kaksi kiinni.