Shadows L.S

17

Okei elikkäs ihan aluksi haluun kiittää teitä kaikkia teijän tuesta. Noi kommentit mitä tohon viime juttuun tuli autto oikeesti paljon.

Te paransitte mun päivää älyttömästi ja musta oli vaan jotenkin tosi ihana huomata miten niinkin moni ihminen oikeesti jakso lukea sen paskan läpi ja vielä yrittää lohduttaa ja neuvoa. Ootte ihania ihmisiä. Kiitos ja kumarrus teille<3

(En oikeen tienny miten oisin kiitollisuuteni ilmaissu ni tähän nyt tuli joku kauhee alku selitys)

+taisin saada vähän inspistä niin tässä teille uusi luku. Hyviä luku hetkiä. ;)

Louis

Saavumme suuren hallin pihamaalle, ja Zayn pysäyttää auton. Astumme ulos autosta ja suuntaamme hallin ovelle.

"Muistatteko te nyt varmasti sen suunnitelman?" Zayn kysyy kun seisomme ovella.

"Joo muistetaan. Pysytään yhdessä niinkauan kuin voidaan ja paetaan jos tilanne karkaa käsistä." Selitän.

Zayn nyökkää hyväksyen vastaukseni, ja avaa hallin ruosteisen oven, jonka saranat narahtavat ikävästi oven auetessa. Saranan ääni saa kylmät väreet nousemaan selkääni pitkin, ja toivon ettei se, joka mahdollisesti hallissa piileksii, kuullut meidän saapumistamme. Mitä hiljaisempia olemme sitä parempi, ja sitä nopeammin saamme Harryn takaisin.

Hiivimme niin hiljaa kun pystymme sisälle pimeään rakennukseen. Laitamme taskulamput päälle ja lähdemme kulkemaan niiden valon varassa pitkin hallin pimeitä käytäviä.

Yritämme etsiä edes yhtä uutta johtolankaa Harryn olinpaikasta, mutta turhaan. Mitään ei löydy. Ei vaikka olimme tutkineet koko hallin läpi. Ei niin pienintäkään merkkiä että hän olisi edes koskaan ollut täällä.

Etsittyämme kyllästymiseen saakka päätämme vain lähteä kotiin miettimään asioita paremmin.

Istun autossa ja tuijotan tyhjyyteen. En edes tajunnut itkeväni ennen kuin tunsin kuumien kyynelin valuvan pitkin poskiani. Nyyhkytin hiljaa kädet kasvojeni edessä koko automatkan Niallin ja Zaynin luokse saakka.

Olimme sopineet poikien kanssa että asun heidän luonaan siihen asti että Harry löytyy. Heidän mielestään minun ei ollut hyvä asua yksin juuri nyt.

Saavuimme poikien luo ja mitään sanomatta, laahustin Harryn huoneeseen.

Lysähdin mahalleni Harryn sänkyyn ja hautasin kasvoni Harryltä tuoksuvaan tyynyyn.

Harry

Istuin pimeän huoneen nurkassa kädet jalkojeni ympärillä.

Huoneen ulkopuolelta kuului askelia ja ovi aukesi raolleen.

"Cody!!!" Kuului huuto kauempaa.

"Mitä?" Oven takana seisoskeleva ihminen huusi takaisin.

"Tuu tänne. Mul on tosi tärkeetä asiaa!"

Kuulin kuinka joku huokaisi syvään ja turhautuneesti ennen kuin askeleet liikkuivat kaemmas ovesta.

Kun en enää kuullut mitään ääniä, nousin vaivalloisesti ylös lattialta ja konkkasin hiljaa raolleen jääneelle ovelle.

Avasin ovea lisää ja vilkuilin oven raosta käytävälle. Käytävä oli molempiin suuntiin tyhjä. Avasin oven kokonaan ja lähdin hiipimään pitkää käytävää pitkin sinne mistä arvelin pääseväni ulos.

Tulin käytävän päähän ja kurkistin nurkan taakse varmistaakseni että reitti oli varmasti selvä.

Näin vähän matkan päässä miehen mustassa hupparissa selkä minuun päin.