Happily [L.T]

34. Luku

/julian nk/

"YLÖS TYTTÖ KELLO ON 7.30 JA TAKSI TULEE PUOLEN TUNNIN PÄÄSTÄ" rakas ystäväni huutaa korvaani.
Mumisen takaisin ja hieraisen silmiäni.
"Miiiiiiks muuten Louis ei tullu tänne meille??" Jessie huutaa vessastaan.
"Sil oli hotelli varattuna jo ja sen pitää käydä poliisilla niin se sano et mun ei tarvii huolehtii siitä nyt." huudan takaisin. Sekunnin päästä Jessie kurkkaa vessan oven takaa minua kysyvästi.
"Tajusin juuri nyt, sä oot niin läheinen niiden hottisten kaa joten varmana tiedät niallin kuolemasta." Jessie sanoo hieman ääntä laskien.
Katson Jessietä katseella että pidä turpasi kiinni mutta kerran kun olemme näin pitkälle päässyt niin kai minä kerron.
"Olin samassa talossa kun Niall ammuttiin." Sanon katse maassa.
"MITÄ" Jessie korottaa ääntään.
"Niin, en nähnyt tilannetta mutta näin kyllä hänet maassa makaavan luodin reikä rinnassa ja olin myös sairaalassa saamassa tietää että niall on poissa." Tuhahdan kyyneleitä pidellen.

"Et, et sä voinu, oikeasti? Oon niin pahoillani Julia, en tienny et oot kokenu tän kaiken." Jessie parahtaa ja tulee halaamaan minua.
"Niall on susta ylpeä kun oot ollu näin rohkea ja vahva tän asian suhteen, se kattoo sua taivaalta." Jessie kuiskaa vielä minulle.

Niin, kyllä, toivon että Niall katsoo minua ja näkee kuinka helvetin väärin hän teki kun jätti minut tänne ilman häntä. Omat häätkänikään eivät tule olemaan täydelliset koska sinä saatanan irantilaispoika päätit lähteä. Vittu Niall mä kaipaan sua. En usein kiroile mut sä saat mut kiroilemaan.

Ajassa eteenpäin Lontooseen!

/Louisin nk/

"Toi lento oli ehkä elämäni karmein." Julian ystävä parahtaa kovaan ääneen.
"Miks, vähän oli vaan ilmakuoppia mut ei ne konetta tiputa." Naurahdan.
"Ai vähän? Musta tuntu et se kapistus tulee täydellä vauhdilla alas taivaalta minä hetki hyvänsä." Jessie ärähtää.

"Louis, se pelkää lentämistä." Julia kuiskaa korvaani yhtäkkiä.
Naurahdan asialle ja nyökytän Julialle takaisin.

"Noniiii minne seuraavaksi, oon käyny vaa kerran lontoossa joten oon vähäniinkun turisti." Jessie naurahtaa ja ottaa kartan kassistaan.
Facepalmaan tuolle tytölle henkisesti.
"Öh joo no mennää mahdollisiman suorinta tiet ylös täältä vartioiden johdolla." sanon.

"Ainiin oon nyt julkkiksen seurassa niin en voi mennä tän lentokentän läpi ja huudella kaikille kuka mun seurassa on." Jessie naurahtaa taas mukavas hauskalle vitsilleen.

"Joo Jessie älä sit välitä jos joku alkaa sulle jotain huudella." Julia sanoo Jessielle ja jessie nyökyttelee takaisin ja siitä me lähdimmekin kohti ovia Paulin meidät johdattaen.

"Nyt tytöt, jos ette haluu naamojanne niin selvästi juorulehtien kanteen niin peittäkää kädellä naamaanne jotenkin ja jos ei ole väliä niin hymy suuhun ja eteenpäin" Paul ohjeistaa tyttöjä.
"Mä oon kokenu tässä hommassa!" Julia naurahtaa itsevarmasti.
"Mä en, entä jos jollain on joku ase  ja ampuu mut." Jessie jatkaa dramaattisella äänenpainoksella.
"juuri näin tulee käymään." Naurahdan ja samalla saan Julialta kysyvän katseen.
"Tai siis tarkoitan että ei niin tule käymään oikeasti." Korjaan lausettani tajuten että ensimmäinen lause ei ehkä ollu napakymppi.
"Nomut, ehkä nyt mennään vain." Paul ärähtää ja lähtee painamaan ovista ulos tyttöjen seuraten häntä.

Parissa minuutissa olimme jo yllättäneet aika julkiselle alueelle missä näkyi väkeä paljon.
"OMG LOUIS TOMLINSON WTF LOUIS NAI MUT JA JÄTÄ SE HIIVATIN DIIVA"
Kuulin jonkun tytön huutavan ihmisjoukon läpi.
Samalla huomaan että Julia hätkähtää ja katsoo äänen suuntaan. Perkele Julia kuuli sen, samassa sekunnissa juoksen Julian luokse ja otan häntä kädestä kiinni.
"Älä välitä, tiedät että oot mun ainoo ja oikea." Kuiskaan tytölle ja painan pienen suudelman tytön poskelle jolloin hänen kauneille kasvoille tuli kaunis hymy.