Happily [L.T]

3. Luku

on kulunu ehkä noin 3 kuukautta ja oon Louisin kanssa melkeen joka päivä jutellu jotain... hän on oikeasti aika täydellinen.... oho... ehkä mun ei olis pitäny tota sanoa, mut okei en mä mun tunteita Louisia kohtaa pelkää... Nämä 3 kuukautta on menny ku jossain elokuvassa.. Yksi iso asia minkä sain on rakkaus, sitä olen odottanu, mutta ehkä ei pitäisi vielä iloita koska kaikki voi vielä kääntyä koska edellenkään en ole tavannu Louista... Mutta onneksi sekin taphatuu ja alle viikon päästä.. jos kaikki menee suunnitelmien mukaan mä vietän päiviä 1D kanssa, joo ei vois kuuvitella mutta niin se on

Kaverilta en ole vielä oikein saanu hyväksyntää tähän.. He eivät usko mutta saan heidät vielä uskomaan kun mut nähään telkkarissa Louisin kanssa naimisissa.... okei joo ehkä meni vähän yli mutta monet varmaan tietää et Louis on aika täydellinen.

Menen alas katsomaan mitä mummi puuhaa alhaalla mutta sitä mitä näin niin en ole ikinä halunnu nähdä.. Näin mummin itkevän sohvalla... En tienny mistä on kyse enkä ollu varma haluanko mennä kokonaan alas.... Entä jos hän haluaa olla hetken yksin... Menen, menen koska uskon että jostain isosta on kyse...

"Mummi, onko kaikki hyvin?" kysyn hämmentyneenä
Mummi vastaa nopeasti "voi kulta rakas, tiedät varmaan että minulla on ollu vähän vaikeuksia terveyden kanssa..no sille löyty selitys... Minulla on pahanlaatuinen kasvain.. Ta no useita.. Keuhkoissa.. Kaikkialla"

En pystyny sanomaan mitään, tunti siltä kun joku olis viiltänyt minua selästä ja sitten työntänyt veitsen syvälle sisälleni... kyyneleet alkoi valua poskelleni... purskahdin täyteen itkuun ja juoksin niin kovaa ku jaloista pääsin niin omaan huoneeseen...

En tiedä mitä tehdä, menet hänetkin, kohta olen ihan yksin... Ja kaiken kukkuraksi minut piti just alle viikon päästä alottaa elämä uudestaan ja tavata Louis mutta taas lähen samasta lähtöpisteistä kun puolitoista vuotta sitten.. Ehkä minun pitäisi avautua tästä Lousille... Hän ehkä tajuaa ja auttaa minua... En halunnu mennä alas koska mummi odotti varmasti minua sielä... En kestäny katsoa hänen kasvojaan.. Ne olivat niin hennot, täynnä tuskaa, mutta rakkautta.

Kun avasin koneen huomasin minun ja Louisin keskutelussa viestien "Rakas Julia, haluasin jatkaa meijän jokapäiväistä puhumista mutta bändi asiat menevät nyt tällä kertaa vähäksi aikaa edelle mutta hei, me näämme alle viikon päästä... Sitä odotellessa, rakkaudella, Louis xx

Mitä teen, Louis on oman uransa parissa ja minun mummini tekee kuolemaa täällä... no voi, mä luulin jo
että mun ei tarvii enään löytää kaikkialta nenäliinoja..
----------------------------------------------
Hei ystävät... Tällästä tällä kertaa toivottavasti tykkäätte... Sori että tästä tuli pikkasen lyhyt mutta seura luku eroo muista vähän niin jouduin lopettamaan tähän hetkeen
Kiitos kun luit :)