Happily [L.T]

12. Luku

/JULIAN NK./
Heräsin aamulla kovaan meluun.. Se tuli seinän toiselta puolelta.. Sieltä missä Liam nukkuu... Katson Louisia päin mutta huomasin että hän ei ollu sängyssä, peräti koko huoneessa. Nousin ylös ja lähdin suihkuun. Kaipa se Louis jossain vaiheessa ilmestyy.

Kun olin tullu suihkusta ulos niin näin Louisin pyörimässä matkalaukkunsa edessä.. Hän piilotteli jotain..

"Louis?" Kysyn ihmeissäni ja hän hätkähtää heti pystyyn kädet selän takana..

"Ööö.. Julia, ihana nähdä että olet heränny... Juu kävin tuolla Liamin luona vaan aamulla kun en saanu enään unta kun olin heränny... Käyn sielä vielä, tulen kohta takaisin..." Louis änkytti ja lähti jalka koipiensa välissä kohti ovea.
Mitäköhän hänelläkin on mielessä naurahdan.

Oli kulunu jo noin 10 minuuttia ja aloin jo kyllästyä, mitä Louis oikein puuhasi... Päätin lähteä Liamin huonetta kohti.. Huomasin että ovi oli auki, saankohan mennä.. Nyt ei ole hyvä hetki jos sielä joku vaihtaa vaatteita..

Avasin ovea vähän ja näin Louisin puhumassa puhelimeen ikkunasta katsoen ulos.. Ehkä tämä olisi oiva hetki säikäyttää Louis ;)

Kävelin Louisia kohti ja huusin "PÖÖÖÖÖ!!" Louis säikähti.

"Juliaaa, ei nyt olen puhelimessa" Louis sanoo äkäisenä
Ehkä se ei ollu hyvä idea.

"Jaa, no okei mä taidan tästä sit lähteä" sanon ja lähden hakemaan Louisin huoneesta tavaroitani pieni kyynel silmäkulmassa.

Kävelin hissiä kohti ja menin sisään.. Näin ennenkun hissin ovet meni kiinni kun Louis ryntää ovesta ulos ja näkee minut hissässä ja alkamaan juosta hissiä kohti... Äh miks mä yritän käyn päässäni ja painan nappia...

"JULIA, ODOTA MÄ VOIN SEL." Louis huusi kunnes ovet meni kiini.

/LOUISIN NK. /

Saakeli sanon kovaan äänen ja alan rämppäämään nappia... "TULE TULE TULE TULE" huudan hissille kunnes ovet aukes...
"VAUHTIA VAUHTIA.... oi kuinka paskapää mä oon" huudan hississä.

Kun hissin ovet avautui ryntäsin ulos hissistä.... Juoksin respaan... "Herra tomlinson on.." Respan täti ei edes pystyny sanomaan loppuun kun keskeytin "oletteko nähny semmosta todella kaunista, lyhyttä, vaalehiuksista tyttö menevät tästä ohi?? Hän tuli tosta hissistä ennen minua" sanoin hengästyneenä....

"Juu tuosta hän meni äsken, katos hän odottaa tuola taksia..." Respa sanoo hymyillen..

"KIITOS TUHANNESTI" sanon hymyillen ja juoksen Juliaa kohti..

"JULIAAAAA" huusin ja juoksin melkein pieni kyynel silmäkulmassa..
"miks lähdit" jatkoin.

"Hei mulla oli todella kivaa ja näin mutta sun pitää jatkaa kohta matkaa muualle maailmalle, sä et asu Suomessa, mä asun... Ja muutenkin...." Julia sanoo melkein itku kurkussa.

"Julia, minä suunittelin yllätystä sulle kun puhuin puhelimessa, haluan viedä sut yhteen paikkaan... Pliis voitko jäädä vielä ainakin täksi päiväksi??" Anelin Juliaa

Julia meni hiljaseks kunnes kysyi "mulle oot suunitellu yllätyksen?"

"Joo, selitän sit, tule" sanon ja otin Juliaa kädestä kiinni.

Pyysin Dania viemään meijät tiettyyn paikkaan, Julialla oli kuitenkin sidottuna silmät että hän ei näkisi.

Avasin oven Julialle ja autoin hänet pois autosta ja pyysin häntä tulemaan reppuselkääni..

"Mitä sulla on oikein nyt mielessä Louis" Julia kysyy nauraen.

"Kohta näät" vastaan ja hymyilen.

Lasken Julian maahan ja otan häneltä liinan pois silmiltään... Hän ei sanonu mitään.. Vaan seisoi..

Julian edessä oli terassi suoraan merelle mikä oli tyyni kuin peili. Terassin keskellä oli pöytä varustettu kynttilöillä ja lautasilla...

"Louis....." Julia möngertää.

"Ei tarvitse sanoa mitään, istutaan ja jutellaan." Sanon ja otan Juliaa kädestä...

Yhtäkkiä Liam tulee terassille tarjoilijan vaatteet päällä tuoden meille sampanjaa... Julia purskahti nauruun nähdessään Liamin...
Sitten Liam lähtee ja jättää meijät rauhaan. Hyvin hoidettu Liam ;)

"Louis, miksi sä halusit mulle tälläsen järkätä?" Julia kysyy ihmeissään..

"Niin no siis halusin puhua yhestä asiasta sulle ja en halunnu suorittaa sitä keskustelua hotellilla" sanon hymy huulillani.

"Mistä?" Julia kysyy hämmentyneenä.

"Meistä" Louis sanoo hiljaa.

"Miksi sä haluut meistä puhua? Tai siis no, öm en tiiä susta mutta no mä ööö miten tän sanon sillee kiltisti" Julia sanoo..

"Arvasin" sanoin pidätellen itkua.

"Mitä arvasit? Ai sen että rakastan sua? Julia sanoo hymyillen.

"Niin joo... Eiku siis häh, en... Ajattelin että vihaat mua, vaikka mä rakastan sua." Louis sanoo hämmentyneenä...

"Louis, mulle ei ole ikinä käyny mitään parempaa kun se että tapasin sut, ennen mun tykkääminen/rakastaminen oli sellasta että fanitan sua vaan ihan hulluna mutta en oikeesti tienny sun luonnetta tai mitään. Olin vaa sellanen Crazy fangirl mutta nyt ku oon tavannu sut ja näin niin mun tunteet heräs vasta kunnolla ja rakastun suhun koko ajan enemmän." Julia selittää.

"Julia, mulla on sama... Mä koko ajan tapaan uusia faneja ja on oikeesti aika ahdistavaa tietää että mua rakastaa miljoonia ihmisiä maailmalla... Jotkut vois oikeesti kuolla mun puolesta ja se on aika silleen vaikeeta kuvitella... Mutta kun näin sut ekan kerran sieltä tuhansien joukosta niin erotuit lumoavasta.. Sun silmät, hiukset, vaatteet.. KAIKKI oli lumoavaa.. mulla ei tuu ihan tommosia tyttöjä joka päivä vastaan niin sen takia haluisin kysyä sulta yhtä juttua.." Selitän.

"Louis, mulle ei oo kukaan IKINÄ sanonu noin kauniisti... Ja kerro vain" Julia sanoo pienet kyyneleet poskillaan..

"Haluisitko olla mun tyttöystävä näin alkuun? En halua alkaa sua heti kosimaan mutta näin alkuun?" Kysyn ujona

"Louis..... TOTTAKAI HALUAN!" Julia sanoo ja suutelee minua. En ollu ikinä ollu näin onnellinen.. Sain hänet..
---------------------------------------------
Hei!! Tällänen tällä kertaa, toivottavasti tykkäätte. Näitä on ilo tehdä teille 💗 :)
Seuravaa osaa odottelen, yritän saada sen mahdollisimman nopeasti.. Kiitos kun luit :)