Happily [L.T]

26. Luku

            KOLME KUUKAUTTA
                  MYÖHEMMIN

/Louisin nk/

Kävelemme Julian kanssa kohti autoa ku olemme lähdössä pois areenalta.
Viimeiset kolme kuukautta olen ollut ehkä kiireisin elämäni aikana, ja se ottaa minua todella paljon. Olen juuri kihlautunut maailman ihanimman ihmisen kanssa mutta en ole saanu kauheasti aikaa hänelle. Kuitenkin onneksi nyt meille kaikille tuli tauko keikoilta ja voin ottaa ajasta ilon irti.

"Jos käy Louis niin käyn tänään käymässä yhdellä mun vanhalla tutulla joka opiskelee tällä?" Julia katkaisee hiljaisuuden autossa.
"Öm no miksi ei" vastaan.
Julia hymyilee takaisin ja jatkaa taas tuijottamista ikkunasta ulos.

Kaarramme ensimmäistä kertaa jonnekin muualle kuin hotellin eteen koska vihdoin voin viedä Julian omaan talooni yöpymään.
"Et oo kertonu et omistat tämmösen kartanon" Julia naurahtaa.

"Kaikkee sun ei tarvii tietää" vastaan itsekkin pienesti huvittuneena.
Julia katsoo minua kulmakarvat pystyssä, tuota ei ehkä sittenkään olisi pitänyt sanoa.

Avaan oven ja sormenjälkitunnistimen kautta. Julia katsoo tilannetta silmät pyöreänä.
Ovi aukeaa ja en itsekkään niin muista miltä talo näytti sisältä kun en ollut käynyt täällä vähään aikaan.

Seuraan huvittuneena Julian eleitä kun hän kulkee taloa ympäri.
"tää on aika kiva" Julia vastaa tyynenä.
Hymyilen takaisin ja otan tavarani jotka vien ylös, mutta Julia jää alas tutkimaan paikkoja. Ymmärrän tyttöä kyllä oikein hyvin koska olen saanu käsityksen hänen menneisyydestään että hänellä ei ollut mikään rikas perhe.

Avaan huoneeni oven ja saan pienen kauhun kasvoilleni, huoneeni oli kun tornaadon jäljiltä, kaikki vaatteet boksereista paitaan oli huoneen laittakaa, vanhoja pizza laatikoita, kirjoja, papereita, roskaa, kyniä kaikkea oli lattialta. Ei saakeli, muistan kun lähdin silloin vuosi sitten täältä hirveällä vauhdilla kun olin unohtanut meidän kirtueen alkavan jo viikkoa ennen. Suljen oven ja päätän ottaa toisen huoneen käyttöön ja väitän sitten Julialle että huone on remontissa.

Jäin ylös laittamaan vaatteitani takaisin kaappiin kunnes kuulen jotain mitä en ehkä olisi halunnut, Julia kiljaisi alhaalla.  Ryhdyn heti juoksuun portaita kohti, ennätän pari sekunnissa alas mutta en näe Juliaa missään?

"JULIA" huudan jotta saisin vastauksen. Kuulen jotain muminaa josta en saa selvää olohuoneesta.
Julia seisoo aivan liikkumatta ikkunan edessä. Menen hänen viereen ja katson ulos minne hänkin katsoo.

Katson pitkään miestä joka makaa maassa verisenä.. "O-nko se k-uollu"  Julia kysyy kuiskaten.
En vastaa mitään vaan menen takaovesta pihalle katsomaan tuntematonta miestä joka on liikkumatta maassa. Kokeilin kaulasta löytyykö mieheltä pulssia mutta mitään ei tuntunu, mies oli myös kylmä kuin jää melkeinpä. Julia oli seurannut minua koko ajan ja hetken päästä huomasin hänen jo makaavan maassa.
"Julia?????" Kauhistuin, en muistanut että Julia kammoaa verta koska kerran kun kaaduin ja polvestani tuli jonkun verran verta niin Julia pyörtyi myös.

"Eieieieieei ei nyt Julia" kiroan ääneen.
Haen juosten vettä jonka heitän Julian päällee, ja tyttö virkoaa samassa senkunnissa.
"Äää mitä helvettiä Louis" Julia pärskii vettä suustaan.
"KÄÄNNY ÄLÄKÄ KATO RAKAS" ohjaan Juliaa.
"H-yi onks se kuollu, älä sano et se on" Julia inisee ja hokee hyi sanaa.
"On se" totean hieman kauhuissani. Omalla pihallani kuollut mies? Luodin reikä päässä ja viiltoja mahassa? Ei mun pihalla voida ihmisiä murhata.