Kävimme aamutreenesissä, ja söimme päivällisen ja lounaan. Tälle illalle olisi vielä iltakymmenen treenit, päivän päätteeksi. Valmistauduin pakkaamalla reppuani. Tungin vesipulloni ja tennarini reppuun, ja suljin vetoketjun. Käännyin, mutta ennen kuin ehdin katsoa oliko Yoongi valmis, tunsin lämpimien käsivarsien kietoutuvan ympärilleni. Yoongin lämmin hengitys tuntui kaulaani vasten, ja työnsin itseni vihaisesti irti.
"Me myöhästytään" valitin, ja katsoin poikaa. Yoongi virnisti vinosti, ja nauroi.
"Voi ei, niinpä taidetaan" hän sanoi, ja nosti kätensä jälleen minua kohti.
"Älä" sanoin, ja työnsin Yoongin käden kovakouraisesri kauemmas.
"Lopeta" kivahdin, ja katsoin Yoongia kulmat kurtussa.
"Entä jos en. Mitä sä sitte aattelit tehä?" Yoongi hymyili, ja astui lähemmäs minua. Nostin reppuni ja yritin ohittaa hänet nopeasti. Yoongi kuitenkin tukki aina tieni, ja en päässyt paikaltani mihinkään.
Katsoin Yoongia ärsyynytyneenä.
"Mitä hemmettii päästä mut menee" kirosin, ja nostin käteni tönäistäkseni hänet pois tieltä. Löin Yoongia suhteellisen hellästi merkkinä siitä että hänen täytyisi oikeasti väistää, mutta sen siaan että käteni olisi osunut hänen mahaansa, Yoongi kaappasikin sen omiin käsiinsä.
"Sul on söpön pienet kädet" hän hymyili ärsyttävästi. Yoongi katseli käsiäni, ja yritin tempaista ne irti hänen otteestaan.
"Wow wow, äläs rimpuile" Yoongi nauroi.
"Meiän pitää mennä mitä helvettiä sä oikeen teet?" Kysyin yhä ärtyneenä.
"Eikö me voida vaan mennä?"
"Ei" Yoongi vastasi nopeasti, ja hymyili.
Nyt ärsyynnyin toden teolla. Yritin potkaista Yoongia jalallani päästäkseni vapaasti. Potku osui kevyesti hänen jalkaansa, ja Yoongi katsoi minua silmiin.
"Toi oli tuhmasti tehty" hän sanoi totisena.
"Sori-" aloitin, mutta seuraavassa hetkessä tajusin että Yoongi oli yhtäkkiä työntänyt minut seinää vasten.
"Mitä-" vinkaisin, ja huomasin että hän oli naulinnut käteni omillaan pääni yläpuolelle.
"Mun pitää kai opettaa että noin ei saa tehä" Yoongi kehräsi korvaani.
"Päästä mut irti, tai rimpuilen ite" sanoin päättäväisesti.
"Näytät olevan vähän... ansassa" Yoongi hymyili vinosti.
"En" vastasin nenäkkäästi.
Yoongi hymähti hiljaa, ja suuteli kaulaani. Kallistuin kauemmas hänestä, sen minkä pystyin siinä tilanteessa.
"Älä pakene mua" Yoongi kuiskasi.
"Pakenen" vastasin tylysti.
Hitaasti Yoongi katsoi minua silmiin. Sitten hän nosti polvensa, ja painoi sen haarojani vasten. Vaikersin ääneen. Suunnitelmani päästä vielä tänään treeneihin taisi muuttua.
"Mut haluun..." vinkaisin.
"Haluut mitä?" Yoongi virnuili ja katsoi kasvojani.
"Lisääkö?" Hän kysyi. Samalla poika painoi polveaan yhä voimakkaammin.
"Ah- älä, haluun harkkoihin" vikisin, ja yritin työntää Yoongia pois päältäni. Se vain pahensi asiaa, ja vaikersin ääneen.
"Käyttäydyit tänään tuhmasti, joten rankaisen sua. Et pääse nyt harkkoihin" Yoongi ilmoitti käheällä äänellä.
"mut haluun ah-harkkoihin, ah-" vinguin seinää vasten.
"Et pääse" Yoongi virnisti.
Sitten Yoongi nosti minut pois seinältä, ja kantoi sängylleen. Hän käytännössä istui päälläni, ja katsoin häntä silmät viiruina.
"Noniin, nyt teet mitä käsken babyboy" Yoongi kuiskasi, ja katsoi minua.
"Onko selvä?"
Hitaasti nyökkäsin.
"Sulje silmät"
Suljin silmäni ja mietin, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Yoongin kädet hellittivät otteensa omistani, mutta juuri kun olin liikuttamassa niitä, niihin osui jotain kylmää. Kuului naksahdus, ja avasin silmäni. Yritin liikuttaa käsiäni, mutta tajusin niiden olevan kiinni. Yoongi oli kahlinnut minut käsiraudoilla sänkyynsä.
"Mitä helvettiä?" Vinkaisin.
"Tarvin mun käsiä ihan muuhun" Yoongi virnisti, ja suuteli minua.
"Yoong-ah, Yoongi" huohotin, ja katselin päälläni makaavaa poikaa. Hitaasti hän alkoi nostaa paitaani,ja repi sen nopeasti yltäni.
"Yoongi-ah-mitä sä oikeen-ah teet?" Kysyin ja katsoin Yoongia.
"Hyss" Yoongi hyssytteli, ja nosti kätensä pääni viereen.
"Rankasen sua nyt vähän" poika kehräsi, ja painoi sitten polvensa taas haaroihini.
"Ah-lopeta" vaikersin.
"Tais löytyä herkkä paikka" Yoongi hymyili.
"Älä koske-" yritin, mutta Yoongi keskeytti minut.
"Olis tosi harmi, jos joku vähän hierois, huh?" Yoongi virnisti minulle.
"Se vois saada sut vähän ääntelemään" Yoongi jatkoi.
"Älä-ah, kaikki jotka ei menny iltatreeneihi nukkuu" yritin vinkua.
Kiellostani huolimatta Yoongi liu'utti kätensä kaulaltani alaspäin, aina vatsalleni saakka. Sitten hän painoi kämmenensä haarojani vasten.
"Ei se mitään vaikka ne kuuliski" Yoongi huohotti.
Olin päättänyt pysyä hiljaa. Purin kieltäni etten huutaisi nautinnosta. Yoongin kosketus tuntui niin hyvältä, että kyyneleet kohosivat silmiini. Ihan sama, kunhan en päästäisi ääntäkään.
"No, mikä nyt on babyboy? Eikö tunnu tarpeeks hyvält. Tääl tosin tuntuu paljon kovemmalt ku vähän aikaa sitten" Yoongi virnuili. Sitten hän alkoi hieroa.
"Yoongi-ah!" parkaisin niin kovaa että koko naapurusto varmasti kuuli.
"Niin?" Yoongi hymyili. Kouristelin hänen kosketuksensa alla ja vaikersin. Se siitä hiljaa olemisesta.
"Ahaa, sä sittenki osaat pitää ääntä"
Punastuin. En voinut mitään suustani pääseville voihkaisuille ja muille mitä yksityisimmille äänille.
"Just noin, haluun kuulla sut" Yoongi kuiskasi hymyillen.
"Sun rangaistus on vast alus"
