Babyboy ~ yoonmin|FIN

6.

Itse en saanut unta. Makasin sängyllä hymyillen, kuunnellen Yoongin rauhallista hengitystä. Välillä poika värisi, ja tiukensi otettaan minusta.
"Älä mee... älä jätä mua" Yoongi kuiskasi hiljaa levottomasti.
Silitin hänen poskeaan, ja kuiskasin takaisin:
"En, en jätä sua"
Ehkä vain kuvittelin, mutta näytti siltä kuin Yoongin kasvot olisivat hymyilleet hiukan. Hymyilin niille takaisin.
Yhtäkkiä Yoongi painautui vielä lähemmäs minua, ja hautasi kasvonsa puserooni. Hetken kuluttua hän kuiskasi:
"Mua pelottaa vieläki. Ja sattuu."
Vinkaisin hätääntyneenä. Mitä voisin sanoa tässä tilanteessa?
"Mikä sua pelottaa?" Kysyin.
"Mun faija tulee. Se löytää mut, ja satuttaa mua taas. Jos oot mun kaa, se satuttaa suaki. Sun pitää jättää mut yk-" Yoongi aloitti, mutta keskeytin hänet heti.
"En jätä sua, vaika mikä olis."
Yoongi nyyhkytti väritsten minua vasten. Silitin häntä, varoen kirjavia mustelmia hänen kalpealla ihollaan.
"Kuule oot turvassa tääl. Ei sun isä pääse tänne, ei se löydä sua" rauhoittelin.
"Miks se ees haluis löytää sut?"
Yoongi itki entistä lujemmin.
"Se tietää mis oon" Yoongi hyperventiloi.
"Se tulee hakeen mut, ja sit en ehkä enää kestä"
Sydämmeni särkyi noista sanoista.
"Oon pahoillani. Ei se tuu, oot turvas" änkytin, vaikka en ollut enää itsekkään varma omista sanoistani. Nousin hitaasti istumaan, ja Yoongi nousi mukanani, minuun liimautuneena. Katsoin nopeasti kelloa. Olimme missanneet jo kaikki tanssitunnit tältä päivältä, hienoa. Yoongi katsoi minua.
"Anteeks. Mun takii et päässy niille tunneille jois oisit todella halunnu olla" hän vinkaisi, ja uusia kyyneleitä valui pojan poskille.
"Ei, ei, se on ihan okei, valitsin tän ite. Sä oot nyt tärkein" kielsin nopeasti.
Yoongi katsoi minua hämmästyneenä.
"Tärkein?" Hän toisti ihmeissään.
"Niin. Välitän susta, ja kaikki mitä tällä hetkellä haluan on se että voisit hyvin ja tää koko juttu selviäis" sanoin.
Yoongi katsoi minua kuin huumattuna.
"Kukaan ei oo koskaa sanonu mulle mitää tollasta. Mutsi ei osannu kertoo tunteitaa, ja ainoat asiat mitä se hoki oli et se pelkää mun ja ittensä puolest, ja et meiän pitäis lähtee." Yoongin täydellisille kasvoille valui lisää kyyneleitä. Hänen pehmeän näköiset vaaleat huulensa mutristuivat yhteen, ja hän katsoi alaspäin. Halusin vain tarttua noihin kasvoihin, ja nostaa ne takaisin katsomaan minua.
"Ja mun faija... se ei osaa tehä muuta ku haukkuu mua kaikil mahollisil haukkumasanoil. Homoks."
Yoongi pyyhkäisi käsivarrellaan silmiään.
"Onks tohon homojuttuun joku syy?" Kysyin ajattelemattani.
"Mun ensimmäinen ja ainoo ihastus oli poika. Olin ala-asteel, ja kerroin sit hämmentyneenä mutsille ja faijalle kotona et olin pussannu poikaa. Ne sai hirveen kohtauksen. Mutsi itki, ja faija raivos ja löi mua. Sit vaihoin kouluu, enkä enää koskaa saanu nähä sitä poikaa."
En ollut jälleen uskoa korviani. Miten jonkun vanhemmat voivat käyttäytyä noin?
"Oon niin pahoillani" sanoin.
"Etkö pidä mua friikkinä? Faija sano et mun pitäis kuolla sen takii"
"älä oikeesti kuuntele sitä. Oot tosi arvokas sellasena ku oot, ja se ketä suutelet ei mittaa sua ihmisenä." Melkein kuiskasin. Katsoin suoraan Yoongin syviin tummiin silmiin. Pyyhkäisin kädelläni jälleen hänen silmilleen karanneet hiukset pois hänen kasvoiltaan. Nojauduin lähemmäs Yoongia. Poika nosti hänen toisen kätensä niskaani, ja painoi minut lähemmäs. Hitaasti lähestyin Yoongia. Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli painanut minut hellään suudelmaan. Joka ikinen ajatus päästäni katosi, ja ainoa asia mitä kykenin ajattelemaan oli Yoongin pehmeät huulet omillani. Se tuntui niin hyvältä. Aivan kuin tuhat kukkaa kukkisi vatsassani, ja kaikki siellä viimeaikoina lentäneet perhoset olisivat päässeet vapauteen. Siinä suudelmassa oli hellyyden lisäksi myös paljon kipua. Tällä tavoin Yoongi siirsi tunteitaan minuun. Nostin käteni, ja asetin sen pehmeästi hänen niskansa taakse. Painoin varoen pojan päätä painumaan itseäni vasten lujemmin. Toisen käteni kiersin hänen niskaansa, ja tuntui  kuin olisin saapunut loputtoman pitkän matkan jälkeen takaisin kotiin.
Vihdoin ikuisuuden jälkeen irrottauduimme. Katsoin Yoongia, ja hän hymyili minulle arasti takaisin.
"En tienny et oikeesti tykkäisit pojist" hän hymähti hymyillen. Kyyneleet kimaltelivat hänen poskillaan, ja minusta hän näytti sanoinkuvailemattoman kauniilta.
Pyyhin ilon kyyneleitä silmistäni.
"En mäkään Yoongi, en mäkään"