Heräsin Yoongin kosketukseen. Hän silitti minua hellästi, ja hymyilin.
"Nukuiks hyvin kulta?" Yoongi kysyi lempeästi.
"Joo" vastasin unisena, ja painauduin lähemmäs poikaa. Silitin hänen mustelmien ja haavojen peittämää kehoaan, ja suljin silmäni.
"Mitä jos noustais ylös niin laitan aamupalaa?" Yoongi kysyi.
"Joo" vinkaisin, ja Yoongi nousi viereltäni sängystä. Nousin isekkin istumaan, ja huomasin että jokaista ruumiinosaani särki.
"Au" valitin, ja katsoin eteeni kärsivän näköisenä.
"Sattuuko?" Yoongi virnisti, ja veti paidan päälleen. Nousin seisomaan, ja kipu oli äärimmäisen huumaavaa.
"Ai saatana" valitin, ja kömmin ylös. Kävelin kylpyhuoneeseen etsimään hammasharjaani, ja erehdyin katsomaan peiliin. Näytin väsyneeltä ja hiukseni pörröttivät jokaiseen ilmansuuntaan. Nostin käteni paitani kaula-aukolle, ja venyytin sitä. Kaulani oli täynnä punertavia ja violetteja jälkiä, ja niitä ympäröivää ihoa koristi Yoongin puremajäljet.
Kirosin hiljaa.
"Mitä nyt muru?" Yoongi kysyi huolestuneena ovenraosta. Vedin paidan kokonaan pois päältäni, ja huokaisin syvään. Kroppani oli aivan täynnä erilaisia jälkiä ja mustelmia. Selkääni särki, ja se luultavasti johtui Yoongin ideasta työntää minut seinää vasten. Katselin ranteitani. Niitä koristivat raudoista jääneet punaiset hiertymäjäljet.
Yoongi käveli taakseni ääneti, ja kietoi kätensä ympärilleni.
"Anteeks. En vaa osannu mennä hiljaa..."
Käännyin halamaan Yoongia.
"Ei se mitään, must ei oo koskaa tuntunu nii hyvält. Saat mut tuntee itteni nii tärkeeks ja arvokkaaks"
Yoongii silitti päätäni,ja hymyili lempeästi. Uskomatonta miten nopeasti hän kykeni vaihtamaan olemustaan kylmästä suloiseen ja rakastavaan ihmiseen. Ehkä kaikki se mitä olin tiennyt Yoongista aiemmin oli vain esitystä, ja todellisuudessa poika kaipasi vain rakkautta, ja jonkun joka pitäisi hänestä huolta.
Hymyillen kiedoin käteni hänen kaulaansa, ja katsoin häntä silmiin kasvot onnellisuutta säteillen. Yoongi kumartui suutelemaan minua, ja nauraen vastasin suudelmaan. Hän piteli käsiään ympärilläni, jotta pystisin pystyssä. Minusta tuntui turvalliselta nojata hänen vahvoihin käsivarsiinsa, olin valmis laskemaan koko elämäni niiden varaan. Ne olivat käsivarret, joiden kosketuksesta en halunnut luopua ikinä.
Istuin hymyillen ruokapöydässä Yoongia vastapäätä. Hän nojasi kämmeneensä, ja katseli minua, samalla hitaasti syöden.
"Mitä mietit?" Kysyin.
"Sua" Yoongi vastasi nopeammin kuin ehdin edes saada lauseeni loppuun. Sitten hän väläytti suloisen hammashymyn, joka voisi lopettaa sotia ja parantaa kaikki maailman sairaudet.
Punastuin ja olin haljeta onnesta. En voinut uskoa, että tuo poika oli minun. Kaikista maailman ihmisistä hän valitsi juuri minut. En voisi olla onnellisempi.
"Rakastan sua" Yoongi jatkoi, ja kurkotti minua kohti pöydän yli.
"Ja sun söpöö kroppaa, sun pehmeit hiuksii, ja sun ihanii kasvoi. Rakastan kaikkee sus"
Onnen kyynel valui poskeani pitkin,ja hymyillen pyyhin sen pois. Yoongi nauroi, ja nousin penkiltäni ylös. Kiipesin Yoongin syliin, ja rutistin häntä lujaa.
"Mäki rakastan sua. Rakastan kaikkee sussa" kuiskasin, ja painauduin häntä vasten.
"En tiiä mitä tekisin ilman sua"
