Makasin pöydällä käytännössä alastomana, ja hymyilin väsyneenä. Yoongi makasi yhä päälläni huohottaen. Olimme bängineet jo toisen kerran vuorokauden sisään, enkä katunut mitään.
"Sun kanssa on kiva leikkii" Yoongi kuiskasi korvaani. Hänen lämpimät kätensä tarttuivat käsvoihini, ja hän suuteli minua vielä kerran. Hymyilin, ja vastasin suudelmaan. Rakastin tuntea hänen kroppansa omaani vasten, aivan kuin meidät olisi luotu toisillemme. Jollain oudolla tavalla olimme kuin aurinko ja kuu, täydensimme toisiamme.
Yoongi nousi päältäni. Hän alkoi kerätä yltäni repimiään vaatteita lattialta, ja heitti ne minulle.
"Et aiheuttanu ainakaa kovin paljo sotkuu, joten laitas nää takas päälle" hän hymyili. Puin nopeasti, ja tuijotin kuinka Yoongi veti paidan ylleen. Istuin pöydän reunalla, ja heiluttelin jalkojani. Ojensin käteni poikaa kohti, ja pyysin:
"Kanna mut"
Yoongi hymähti, ja käveli luokseni. Kiedoin käteni hänen kaulalleen, ja jalkani hänen lanteilleen. Painoin itseni poikaa vasten, ja hän kietoi kätensä minun ympärilleni. Yoongi kantoi minut makuuhuoneeseen, ja työnsi sängylle. Itse hän kellahti viereeni, ja hymyili onnellisena.
"Oon maailman onnellisin ihminen, tiesiks" hän kuiskasi.
"Mäkin, koska mulla on sut" vastasin.
"Kulta, me voitais käydä syömässä tuolla ruokailus. Siel on muitaki?" Yoongi ehdotti pienen hiljaisuuden jälkeen.
"Jaksaks?"
Nyökkäsin, ja nousimme yhtä aikaa ylös sängyltä. Liikuimme eteiseen, ja vedin kengät jalkaani. Kävelimme ruokalarakennukseen toisiamme käsistä kiinni pitäen.
Astuimme sisään tilaan, jossa monta kymmentä meidänikäistä nuorta söi lounastaan. Jotkut juttelivat iloisesti, ja osa kuunteli musiikkia omissa oloissaan. Menimme Yoongin kanssa hakemaan ruokamme, ja istuuduimme pöytään. Istuin Yoongin viereen, ja juttelimme niitä näitä, ja mietimme mitäköhän tanssitunteja meillä olisi vielä tänään. Yhtäkkiä joku käveli pöytämme luo, ja laski tarjottimensa minua vastapäätä. Katsoin poikaa ihmeissäni. Hänellä oli hymyilevät silmät, ja kirkkaanpunainen tukka. Iloisesti viheltäen hän istui alas.
"Moi!" Poika sanoi, ja katsoi meitä.
"Hei" vastasin arasti. Yoongi siirtyi lähemmäs minua, ja kietoi kätensä selkäni taakse. Hymyilin tuntiessani hänen kosketuksensa.
"Oon Taehyung. Oon 17 ja oon täs samas oppilaitokses! Asutte varmaa mun naapuris, oon nähny teiät muutaman kerran"
"ai" sanoin yllättyneenä.
"Sepä kiva" naurahdin.
"Oon myös kuullu teiät muutaman kerran. Ne seinät on aika ohuet" poika lisäsi muina miehinä. Virnistäen hän katsoi reaktioitamme. Punastuin korviani myöten, ja hautasin pääni Yoongin paitaan. Yoongi näytti huvittuneelta, ja silitti hiuksiani.
"Ei oo syytä nolostuu" Taehyungiksi esittäytynyt poika nauroi.
"Mullaki on poikakaveri, ja meilläki menee välillä vähä liianki lujaa"
Hymyilin nolona, ja katsoin Yoongia. Yhtäkkiä Taehyung nousi seisomaan, ja heilutti kättään ilmassa.
"Kookie! Oon tääl" hän hihkui, ja mustaan huppariin, revittyihin mustiin farkkuihin ja nahkarotsiin pukeutunut poika kääntyi kävelläkseen ääntä kohti. Katselin häntä silmät selälläni. Pojalla oli mustat sotkuiset hiukset, ja mustalla kajaalilla rajatut silmät jotka tuijottivat meitä tutkivasti. Hänen huultaan koristi kaksi mustaa rengasta, ja mietin mielessäni pukeutuiko poika koskaan mihinkään muuhun väriin. Pojan kävellessä lähemmäs, painauduin Yoongia vasten. En olisi halunnut myöntää, mutta vieras vaikutti pelottavalta. Tunne oli sama, kuin minulla tavatessani Yoongin ensimmäisen kerran. Pelkäsin.
Poika laski tarjottimensa Taehyungin viereen, ja istui alas.
"Moi, tässä on mun poikakaveri Jungkook. Se saattaa näyttää vähä vaaralliselt, mut oikeest se on tosi hellä" Taehyung selitti. Jungkook katsoi meitä mustien rajaustensa takaa. En osannut tulkita hänen katsettaan, joten painauduin Yoongia vasten tiukemmin.
"Moi" poika sanoi yllättävän pehmeällä äänellä.
"Hei, oon Jimin, Park Jimin" vinkaisin.
"Ei sun tartte yhtään pelkää" Junkook naurahti.
"Oon Taehyungia nuorempi" hän jatkoi virnistäen.
Hymyilin varovaisesti.
"Oon Yoongi" Yoongi sanoi, ja kätteli Jungkookia.
Tärisin yhä Yoongia vasten, ja hän silitti poskeani.
"Älä pelkää muru" hän kuiskasi minulle hiljaa.
"Oonko mä noin pelottava?" Jungkook kysyi ihmeissään. Taehyung nauroi,ja kietoi kätensä pojan ympärille.
"Muru, pelotat Jiminii. Jimin, ei sun tartte pelkää, Jungkook on ihan pehmo"
Kuin sanojensa todisteeksi hän otti kiinni Jungkookin poskesta, ja venyytti sitä. Poika nauroi, ja antoi Taehyungin jatkaa. Naurahdin, ja hellitin otettani Yoongista. Hän kuitenkin kaappasi minut takaisin syliinsä, ja kuiskasi korvaani:
"Äläs karkaa mihinkään"
"Aaww" Jungkook ja Taehyung huokasivat hymyillen yhtä aikaa, ja nauroivat.
"Ootte aika suloset" Jungkook hymyili.
"Ois kiva tutustuu paremmi"
