"Joo, ei tunneta täält paljon ketää" Yoongi naurahti.
"Tulin tänne oikeestaa vaa pakoon Yoongii" hymähdin.
Jungkook ja Taehyung katsoivat meitä kysyvästi.
"Ettekö oo yhes?" Jungkook kysyi hämmentyneenä.
"Ollaan, mut täs on ollu vähä juttuu" sanoin.
"Aa... oliks teil riitaa?" Taehyung kysyi.
"Ei oikeestaa... Yoongi kiusas mua koko yläasteen ja vihdoin aattelin et en enää haluu nähä sitä, ja tää saa loppuu tähä. Sit tulin tänne ja yhtäkkii Yoongi oliki mun kämppäkaveri. Ironista" virnistin.
"Aa, eli ette ollu käytännös väleis?" Jungkook sanoi.
"Pelkäsin Yoongii. Luulin rehellisesti sanottuna et se hakkais mut" myönsin nolona. Yoongi katsoi minua anteeksipyytävästi, selvästi katuen käytöstään.
"Mut sit parin jutun johost meistä tuli tosi läheisii, enkä vois kuvitella et eläisin ilman sua" hymyilin, ja katsoin Yoongia.
"Aww" Taehyung virnisti.
"Me taas tavattii vähä eril lailla" Jungkook aloitti. Nojauduin kiinnostuneena kuuntelemaan hänen tarinaansa.
"Mut otettii huostaan, ja sijotettiin Taehyungin perheeseen asumaa. Pelkäsin ihan älyttömäst mut Taehyung autto mua kokoomaa itteni, ja kerto et kaikki on okei. Siit tuli mulle paljo läheisempi ku kukaa ikinä, ja pian löyettii ittemme tosi hämmentäväst tilanteest. Ei oikee tiietty mite voitais kertoo toisillemme meiä tunteist, mut yhtenä iltana ne vaa jotenki loksahti paikoillee. Rakastan Taehyungii iha vitusti, ilma sitä en olis täs" Jungkook päätti stoorinsa.
"Aww, oot ihanin" Taehyung nauroi, ja suuteli poikaa nopeasti.
"Kuulostaa mielenkiintoselt" Yoongi sanoi hymyillen.
"Ootteko kaua ollu yhes?"
Jungkook mietti hetken.
"Ehkä pari vuotta?"
"Oon tuntenu teiät vast vartin mut vaikutatte iha täydelliselt parilt" hymyilin.
"No oi kiitos. Kuolisin ilman mun Taetaee" Jungkook nauroi, ja pörrötti pojan hiuksia.
"Hei Jimin" Jungkook sanoi.
"No?" Kysyin yllättyneenä.
"Haluisitko lähtee Taehyungin kaa kattomaan mun ja sen kämppää, jos meette vaikka juttelee ja tutustuu toisiinne paremmi? Me voitais Yoongin kaa kans vähä jutella" Poika ehdotti.
Mietin hetken.
"No miksipä ei" naurahdin, ja suutelin nopeasti Yoongia.
"Mennään vaan"
Nousimme ylös penkeiltä, ja lähdimme kaikki ulos ruokalarakennuksesta. Juoksin Taehyungin kanssa kohti kämppiä, ja vilkutin taakse jääville pojille.
"Soita jos tulee jotai!" Yoongi vielä huusi perääni.
"Soitan!" Vastasin, ja muodostin käsilläni sydämmen. Sitten käännyin, ja otin edelleni päässeen Taehyungin nopeasti kiinni.
*Yoongin näkökulma*
Kävelimme Jungkookin kanssa kohti läheistä puistoa. Ilma oli lämmin, ja minulla oli kuuma mustassa hupparissani. En voinut tosin ottaa sitä poiskaan, koska kaikki jälkeni olisivat näkyneet. Saavuimme pieneen puistoon, ja istuimme keinuihin. Pitkän hiljaisuuden jälkeen, Jungkook avasi suunsa.
"Nään ettei sul oo kaikki hyvi. Mun vanhemmat kasvatti, tai kasvattaa yhä, huumeita ja juo päivittäi. Sit ne hakkas mua, ku niiden teki mieli purkaa tunteitaa. Nään kyl ku joku käy läpi samaa, tai samantyyppist. Halusin vaa kertoo et et oo koskaa yksin. Sul on Jimin, se välittää sust. Oot sen koko maailma"
Olin käytännössä sanaton. Nyökkäsin hiljaa, ja painoin pääni alas.
"Mun faijal on alkoholiongelmii ja se hakkaa mua usei. Kerran se sai jonku kohtauksen ja hakkas mun äidin hengilt. Nyt se syyttää mua siit" tiivistin pienen elämäni lähes tuntemattomalle pojalle. Sitten hitaasti liu'utin hupparini hihaa, paljastaen mustelmien ja arpien peittämän olkapääni.
"Oon pahoillani" Jungkook sanoi. Hänen sanansa kuulostivat aidoilta.
"Ootko puhunu Jiminille? Meinaan et tietääkö se.." Jungkook kysyi.
"Tietää. Se kuuli mun ja mun faijan keskustelun ja huolestu must" vastasin.
"Kuulostaa iha sellaselt netflixin rakkaustarinalt" Jungkook virnisti.
Hymyilin väsyneesti ja jatkoin:
"Mua pelottaa silti. Pelkään et se löytää meiät ja tekee jotai Jiminille. En kestäis sitä"
Jungkook hymyili myötätuntoisesti.
"Tajuun. Oon pahoillani. Toivon et teille ei satu mitää"
Hymyilin.
"Mäkin" sanoin hiljaa.
"Tota, jos koskaa haluut puhuu etkä haluu huolestuttaa Jiminii nii voit vaik soittaa mulle"
Otin tarjouksen kiitollisena vastaan, ja kähdimme hiljaisina kävelemään kohti Jungkookin ja Taehyungin kämppää, jossa pojat varmasti odottaisivat meitä.
