I don't wanna fall in love

6.

Alman nk.

-Eli kaikki. Huomenna on tärkee päivä. Muistakaa syödä ja nukkua hyvin. Se turnaus on Oslossa ja kyyti pitää hankkia itse, Valmentaja sanoo.
Kaikki nyökkää ja sitten lähdettiin pukuhuoneisiin.

-Bergenin joukkue on voittanut joka vuosi, Sam valittaa.

-Niin mutta tällä kertaa teillä on mut, sanon.

-Niinpä kai, Luke naurahtaa.

-Maria. Tom! Pääsettekö te huomenna sinne peliin? Kysyn.

-Me ollaan todella pahoillamme mutta me lähdetään viikonlopuksi taas mummolaan. Mutta me maksetaan sun ja Elsan bussi, Maria pahoittelee. Nyökkään ja suuntaan yläkertaan nukkumaan.

// Skip sinne turnaus paikalle//

Wow! Täällä on miljoona joukkuetta ja niin paljon ihmisiä. Kohta on meidän eka peli. Niitä pelataan siis tänään viisi ja illalla on palkintojen jako. Puin jo kotona meidän sinisen peliasun päälle jonka selässä on mun numero joka on siis 9. Ja ehkä koska hehkutin sitä Elsalle koko bussi matkan niin muut mulkoili meitä. 

Eka peli ohi ja voitettiin 3-1. Kohta toinen peli ja sitten on vika peli sita Bergemiläistä joukkuetta vastaan.

Nyt alkaa peli mistä riippuu voitto ja häviö. Jos me voitetaan me voitetaan koko ottelu.

Peli alkaa. Syötän pallon Lukelle ja sitten se on jo Samilla.  Sam laukoo, mutta maalivahti torjuu sen. Ja nyt vastakkaisilla on pallo. 

Voitettiin 4-3. Nytkin me halataan ja hypitään k6n muut mulkoilre meitä. ..

-Ja tän turnauksen voittaa Mosjøen IL! kuulutus kuuluu. Meidän joukkueelle annetaan kultaiset mitallit. Ympärillämme välkkyy salamvaloja. Kaikki on mahtavasti. 

-Onnee Alma! Elsa huutaa.

-Kiitos! Sanon ja halaan Elsaa. Halaan myös Lukea, Samia ja kaksosia. Kaksosilla meinaan Marcusta ja Martinusta. 

-Eka voitto ikinä! Valmentaja hehkuttaa.

-Mähän sanoin että musta on hyötyä, naurahdan. Kaikki nauraa ja sitten kaikkien on jo aika lähtä. Marcus ja Martinuskin tulee bussilla. Koska heidän vanhempien ja Emman piti lähtä mummolaan. Joten me mennään bussipysäkille.

Vihdoin kotona. Väsyttää niin paljon että voisin kuolla.

-No nyt me ainakin tiedetään että susta on jotain hyötyä täällä Alma, Martinus sanoo selvästi vitsillä. Naurahdan ja Elsakin kääntyy katsomaan Tinusta. Seuraavasta en tajua mitään. Elsa makaa maassa. Ja siihen syyssä oleva auto kaahasi pois.

-Elsa! Martinus huutaa. Mä, mä pysyn paikallani enkä tee mitään. Marcus soitti ambulanssin ja siinä vaiheessa havahduin maailmaan. Elsa jäi auton alle. 

-Kuka teistä tulee kyytiin? Hoitaja kysyy.

-Mä! Huudan ja juoksen kyytiin.

Martinuksen nk.

-Ei ei ei ei ei! Huudan.

-Tinus rauhotu. Me lähetään nyt bussilla sairaalaan, Marcus sanoo.

Alma juoksee ovista ulos ja halaa Marcusta.

-Me ei päästä vielä kattomaan sitä. Se ei oo vielä heränny, Alma sopertaa itkunsa seasta.

-Ootteko te Elsan läheiset? Lääkäri kysyy.

Alman nk.

Me päästiin katsomaan Elsaa. Se näyttää ihan siltä kun nukkuisi.

-Elsa oo kiltti ja herää, sanon.

-Purista mun kättä jos kuulet mut, Martinus sanoo.
-Se puristi.

Elsa avaa silmänsä. Huokaisen helpotuksesta.

-Missä mä oon? Elsa kysyy. Marcus lähti hakemaan hoitajaa juuri äsken.

-Sä oot sairaalassa, sanon itkun seasta.

-Täällä on ilmeisesti herätty, hoitaja sanoo Marcuksen edestä.

-Mikä Elsalla on? Kysyn.

-Elsalla on molemmat jalat murtunut ja aivotärähdys, eli kolme kuukautta pyörätuolissa ja ensi yönä pitäisi herättää kahden tunnin välein, hoitaja sanoo.

Tiiän ettö vihaatte mua nyt kun Elsalle kävi tolleen, mutta kaikelle on syy.
Kiitoooos!!! Kohta 100 lukukertaa😚😚😚 Ajattelin tehdä Q&An sitten kun sata tulee täyteen joten nyt seuraaviin lukuihin voi laittaa kysymyksiä. Ja mul on nyt muutenkin kunnon putki päällä. Nähdään ens osassa ❤❤

~Eveliina