I don't wanna fall in love

13.

Lukekaa loppu💙

Alman nk.

-Se satuu! Huudan itkun seasta. Martinus tuli tänne ja yritti rauhoitella, mut ei se toimi.

-Siihen on ihan varmana hyvä selitys, Martinus sanoo.
-Puhu sille.

Nyökkään hitaasti.

Lähden huoneesta Marcuksen huoneeseen.

Siellä Marcus on istumassa sängyllä.

-Miks sä suutelit sitä? Kysyn.

-Se suuteli mua mä en vastannu ja sitä paitsi mehän ei olla ees yhessä, vaikka no ei mitää...

-Se silti sattuu, sanon ja istun Marcusksen viereen.

-Miks?

-No kun....

Tunnen lämpimät huulet omillani. Vastaan suudelmaan. Hetki on täydellinen, paras mitä voi olla. Ehkä ei kuitenkaa paras ajotus.

-No Alma... haluisitko sä olla min tyttöystävä? Marcus kysyy.

-Totakkai. Hullukso mua luulet? Naurahdan. Marcus vetää mut suudelmaan ja voin jo melkein, Melkein unohtaa sen mitä kävi tänään aikaisemmin.

-Mut mitä jos se sama tanssia yrittää sitä uudelleen?

-No mä pidän huolen että ei yritä, Marcus  hymyilee.

Mikä muhun on oikeen tullu. Vihasi  ennen poikia yli kaiken yriti  olla aina kova ja nyt oon ihan pehmo. Äskenkin olin vihanen Macille mut nyt oon ihan rakastunu siihen. Tai olin aina. Mulla on ikävä vanhempia. Mistä toikin tuli mun mieleen?

-Alma mikä on?

Ilmeisesti olen alkanut itkemään, tai ainakin niin keroo kyyneleet jotka valuu poskea pitkin.

Halaan Marcusta.

-N-nokun meiät E-elsan kanssa adoptoitiin tänne kun...

-Shhhh. Mä tiiän jo... Elsa oli kerton Martinukselle ja se kerto mulle..

Marcuksen nk.

Alma itkee olkapäätäni vasten. Yhtäkkiä kaikki äänet muuttuu hiljaisekai tuhinaksi.

Peittelen Alman ja menen itse vessaan. Pesen hampaani ja lähden itsekkin nukkumaan.

Herään aamulla siihen että tunnen jotain märkää naamallani.
Kuulen ihanaa naurua. Avaan hitaasti silmäni ja nään Alman,Tinuksen ja Elsan seisomassa sänkyni eessä.

-Herää unikeko me lähetään Dianey-landiin! Alma huutaa iloisena. Hän on ihan eri tyyppi kun viime yönä. No hyvä että on ilonen. Muuten missäköhän Tinus nukku yön?

-No mä meen nyt vaihtaan vaattet... Tinus työnnä, Elsa sanoo ja nostaa kädet ilmaan. Me naurahdetaan Alman kanssa. Tinus ja Esa lähti.

-Muuten missäköhän Tinus nukku viime yön? Alma virnistää.

Hymyilen ja kohotan olkiani.

Vaihdoin päälleni mustat revityt farkut, valkoisen pitkän t-paidan ja valkoisen farkkutakin.

Almalla on päällä mustat farkut, musta toppi ja kukkakuvioinen bomber-takki. Hän ei laittanut meikkiä yhtään. Ja ei haittaa. Hän on luonnostaan todella kaunis.

Kun me lähdettiin ulos huoneesta, tartuin Elsaa kädestä.

-Pitäiskö meidän kertoo muille? Alma kysyy.

-No jos annetaan niitten ote ottaa selvää. Annetaan vihjeitä, ehdotan

-Käy hyvin, Alma hymilee.

Miten oonkin ansainnut noin ihanan ihmisen mun lähelle.

-Miten mä oonkaan ansainnu sut? Alma kysyy.

-Mä mietin just ihan samaa.

-Ai et miten oon ansainnu sut? Alma virnistää .

-Eikun sii.... pilasit meiän rommanttisen hetken, sanon.

-Niin minkä romanttisen? Kuulen Tinuksen kysyvän.

-Ei minkään, sanon.

Me lähettiin bussipysäkille ja siinä samalla annettiin muutamalle fanille nimmarit ja yhteiskuvat.

Noin puolentunnin bussimatkan jälkeen me pysähdyttiin Disney-landin eteen. Me mentiin ulos ja astuttiin porteista sisään.

Me ostettiin rannekket tai siis mä ja Tinus maksettiin rannekket vaikka tytöt yritti maksaa omansa. Se oli kiva "taistelu" ja silloin se myyjäkin kattoi meitä oudosti.

-Hei mennään tohon! Alma huutaa ja osoittaa jotain vuoristorataa.

-Mä en ainakaan tuu, Elsa sanoo.

-No mä jään tänne Elsan kaa,Tinus sanoo.

-No me mennää sit kahestaan, Alma sanoo.

Me mentiin siis jonoon ja ihme ja kumma jonotettii vaan 15 minaa.

Me istutaan vaunuun ja joku työntekijä tulee laittamaan turvakaaren kiinni.

-Se oli hirvee, Alma valittaa samalla kun suoristaa hiuksiaan.

-Itehän sä siihen halusit, nauran.

-No mut en mä tienny et se on noin paha.

Me lähdettiin bussipysäkille ja sieltä sitten hotellille.

Jostain syystä Martinus meni automaattisesti Elsan kanssa.

-Onkohan Elsalla ja Tinuksella jotain säätöö? Kysyn samalla kun vedän Alman itseeni kiinni.

-Ehkä. Miettiiköhän ne et onko meil jotain? Alma kysyy.

-Ehkä.

-Ajattele et me lähetään jo ylihuomenna kotiin.

-Niimpä, vastaan.

Me juteltiin viekä hetki kunnes nukahdettiin.

Sori... joo ei oo tullu pitkää aikaa lukuu mut nyt tuli joku ihme moti-kohtaus. Ja kohta 900 lukukertaa😚 Kiitti ku jaksatte lukee näitä. Ja teen jonkun spessun ku tulee 1000 lukukertaa. Voitte ehottaa niitä odeoita nyt mut ei pliis extra pitkää lukua koska aikaa eikä motii kaa ku tälläsin yhtäkkiain kohtauksin.
Mut yritän tehä ens luvun nopeest ( sanon tollee aina) mut joo. Ja sori jos on k-virheit. Nähdään. Pus pus...

-E❤