I don't wanna fall in love

10.

Alman nk.

Tän päivän ohjelma on se että ekana aamupala ja muut aamuhommat, sitten haastattelu. Sen jälkeen treenit ja illalla on meidän eka keikka. Yay!
Oon pukenut päälleni farkkushortsit ja pitkän mustan pitkän t-paidan missä on leikkaukset alhaalla. Se paita on siis polviin asti ja leikkaukset kylkiin asti. Laitoin ripsaria ja vähän huulipunaa. Hiukset laitoin kahdelle ranskalaiselle letille.

-Mennään syömään mul on nälkä! Marcus huutaa.

-Joo! Älä huua! Huudan takas.

Marcus mumisee jotain mitä en kuule ja lähtee. Me muut lähdemme perään ja sitten huomaamme Marcuksen olevan jo portaissa. Sillä on kova nälkä. Martinus ja Elsa menee hissiin. Minä itse lähden juoksemaan Marcuksen perään.

Laitan lautaselle pekonia ja munakas. Kaikkea mahdollista mitä löytyy. Myös ananasta ja vesimeloonia.

Kun olen syönyt lähden huoneeseen. Vähän ajan päästä sinne tulee myös Erik ja Marcus.

-Teillä on kahden tunnin päästä se haastattelu, Erik sanoo. Nyökkään ja lähden huoneeseen. Laitan eyelinerit ja vähän luomiväriä. Vaatteita en vaihda.

Marcus ja Martinuskin on saanut kaiken laitettua ja nyt sitten lähdemme. Itseasiassa haastattelu alkaa 45 minuutin päästä ja täältä on sinne puolen tunnin ajomatka.

Haastattelua ennen meille laitettiin lisää meikkiä ja Elsa ohjattiin jonnekkin paikalle mistä hän voi katsoa ohjelman.

Haastattelu alkoi ja meiltä kysyttiin muutamia kysymyksiä kunnes me aloitettiin Never Have I Ever. Meille annettin laput.

-Okei eli oletteko koskaan mokannut jossain todella tärkeässä?

Huomaan Marcuksen laittaneen myöntävän vastauksen ja Martinuksen myös. Niin minäkin.

-Alma missä olet mokannut? Ellen kysyy.

-Harrastin 8-vuotiaana tanssia ja meillä oli todella tärkeät kisat. Kompastuin loppuhuikennuksessa, kerron.
Marcus kertoo mokaavansa lavalla ja Martinus jalkapallo pelissä.

-Oletteko koskaan ollut ihastunut todella hyvään ystävääsi?

Kaikki laitamme I Have ever eli myöntävän. Ellen antaa asian olla eikä kysele enempää, josta olen todella tyytyväinen.

Haastattelun jälkeen me käytiin syömässä mäkissä. Taas. Tilasin Bic Mac atrien colalla.  Sen jälkeen me lähdettiin hotellille. Siellä kerkesin nukkua puoli tuntia kunnes piti lähtä valmistautumaan. Avan lettinu ja niistä tuli kiharat. Pistin samat vaatteet päälleni kun aamulla. Naamaani en laittanut mitään koska siellä minut meilattasiin. Hiuksiini laitoin vesiputous-letin ja lakkaa.

Treeneissä tanssijat harjoitteli liikeitään ja me lauluja. Myös bändi ja valomiehet herjoitteli omia juttujaan.

Kahden tunnin päästä keikka alkaa ja tunnin päästä ihmiset päästetään sisään. Meikkaaja meikkasi meidät vähän aikaa sitten.

-No Alma. Miltä tuntuu kun sun koko elämäs eka keikka on kohta? Marcus kysyy ja esittää että meikkisivellin olisi mikki.
Naurahdan mutta vastaan kuitenkin
-No oikeestihan mua jännittää aivan sikana, vastaan.

Kohta kuuluu kovaa kirjuntaa. Tuntuu ihan kuin korvat puhkeisi ohan kohta.

-Sori. Me poikettiin tosta ovien ohi kun käytiin juomassa, Martinus sanoo. Naurahdan tälle.

Ihmiset päästettiin sisään puoli tuntia sitten ja enää puoi tuntia niin keikka alkaa. Jännittää. Tuntuu siltä että halkeisin jännityksestä kohta.

Keikka alkoi ja pojat meni ensin lavalle. Kiljuntaa melkein rikkoo korvat. Miten pojta kestää sitä.
Mun vuoro mennä lavalle ja kiljunta on melkek  yhtä kova kuin silloin poikien mennessä lavalle.

-Miten menee Oslo!? Huudan mikkiin ja kaikkialta kuuluu kiljuntaa.

Aloitin Whitout youn ja pojat jatkavat. Seuraavaksi tuli Together ja sittel vielä muita lauluja. Viimeisiksi tuli Like it Like it ja First kiss.

Keikan loputtua olen ihan puhki.

-Huomenna iltapäivällä me lähdetään Tukholmaan, Eriks sanoo. Nyökkään niinkuin muutkin tekee.

-Teijän keikka meni tosi hyvin, Elsa sanoi.

-Kiitos!

Pojat kiittävät Elsaa myös.
Lähdemme hotellille ja syömme huoneessa leivät iltapalaksi.  Iltapalan jäleen me kaikki mennään taas suihkuun. Vaihdan päälleni shortsit ja topin. Sen jälkeen menn sohvalle katsomaan telkkaria.

Marcuksen nk.

Menin Alman seuraksi sohvalle. Huomaan hänen katsovan jotain kauhuekokuvaa.
Pelottavissa kohdissa Alma kiljahtaa ja painaa päänsä olkapäätäni vasten.  Yhdessä kohdassa hän ei kuitenkaan nosta sitä vaan nukahtaa olkapäätäni vasten. Nostan Alman syliini ja vien hänet hänen ja Elsan huoneeseen.

Herään aamulla kun jokin yrittää kiemurella pois. Tai pikemminkin joku.
Alma selvästi huomaa että olen herännyt.

-Marcus. Päästä irti. Meidän pitää mennä aamupalalle, Alma sanoo.
-Ja miks sä nukuit siinä?

-No siis sen elokuvan aikana sä nukahit ja sit mä kannoin sut tänne ja nukahin itekkin, vastaan.

-Aika hyvä tarina, paitsi että mä olin kokoajan, Alma virnistää.

-Mikset sä sanonu mitään? Kysyn. Alma vain kohauttaa olkiaan ja pyytää mua lähtemään. Ilmeisesti vaihtamaan vaatteet.

Alman nk.

Vaihdoin vaaleat farkut ja niken hupparin shortsien ja topin tilale. Hiukset laitoin sotkuiselle nutturalle.

-Lähtään! Huudan Marcukselle joka juoksee ulos huoneesta. Juoksen rappuset alas ja näen Elsan, Martinuksen ja Erikin jo pöydässä nauramassa jollekkin. Haen ruokaa lautaselleni, niinkuin Marcuskin ja lähden kohti pöytää.

-Sori Alma. Mun oli pakko saada otettua toi kuva. Te näytitte vaan niin söpöiltä, Elsa sanoo ja näyttää kuvaa minusta ja Marcuksesta nukkumassa lusikassa.
Humähdän vastaukseksi ja jatkan syömistä.

Me lähdetään taxilla lentokentälle ja lentokoneeseen siitä. Lentokoneessa nukahdin taas jonkun olkapäätä vasten.

Kymmenes osa!!! Ja lukuun tuli 760 sanaa. Nähään ens luvussa.

~Epu