Enkelin verta

8. "Oletko valmiina koitokseen?"

Maanantai 13.6
Alexandera

Tämän kuluneen viikon aikana tilanne on saatu rauhoitettua. Aleric ja Ethan ovat hyvin tyytyväisiä kaikkeen mitä olen oppinut. Siitä huolimatta Aleric alkaa kouluttamaan minua tänään, aamiaisen jälkeen. Ja minä olen tällä hetkellä aamiaisella.

"Laita päälle vaan lökärit ja joku toppi, niil pärjää!" Aleric huutaa perääni kun nousen pöydästä. Kiiruhdan huoneeseeni ja vaihdan vaatteet pikaisesti. Kuten Aleric ehdotti laitan harmaat lökärit ja maastokuvioisen urheilutopin. Mustat hiukset kerään ponnarille ja nappaan lenkkarini mukaan. Laitan kenkät jalkaan eteisessä samalla kun odotan veljeäni.

"Oletko valmiina koitokseen?" Veljeni virnistää ja lähtee kevyeen hölkkään. Seuraan häntä ja ihailen aurinkoista säätä. Aleric kiristää pikkuhiljaa tahtiaan, mutta minä pysyn helposti perässä. Huomaan saavani yllättyneitä katseita veljeltäni. Vaikka kello oli jo lähemmäs kymmenen aamulla, kaupunki on melko hiljainen. Silloin tällöin auto ajaa ohitsemme tai koiran ulkoiluttaja kävelee vastaan, välillä myös pyöräilijä saattaa ohittaa meidät.

Viimeisen suoran spurtattua saavun takaisin pihaan ja saan aloittaa oikean harjoittelun.
"Tänään me harjoitellaan lähitaistelua, kuten myös joka torstai. Tiistait ja lauantait on lihaskuntoa varten, keskiviikot jousiammuntaa ja perjantait kaikkea muuta. Sunnuntai onkin sitten lepopäivä", Aleric julistaa. Nyökkään merkiksi.

"Valmis?" Hän varmistaa ja nyökkään jälleen. Katson kun hänen kehonsa jännittyy. Minun ei tarvitse kuin keskittyä vähän, että saan aistini terävöitettyä. Pidän silmäni kiinni että veljeni ei tajua mitä teen. Kuulen hänen sydämen lyöntiensä tihenevän. Isot siivet kohahtavat ennen kuin hänen nyrkkinsä pyrkii osumaan minua kylkeen. Teen nopean väistöliikkeen ja kamppaan hänet.
"Vaikutta-" veljeni lause katkeaa kun avaan silmäni.
"Onks sulla jokin taistelu modi päällä?" hän kysyy naurahtaen ja minä vain pudistan päätäni. En anna Alericille enempää aikaa vaan hyökkään.

Aleric pääsee 'niskan päälle' ja olen pahasti häviöllä. Teen nopean liikkeen joka hieman saa vastustajani hämilleen. Pääsen hänen selän taakseen ja vedän pienen terän rintsikoistani ja painan sen hänen kaulalleen.

"Vai tällaista peliä", Ethan toteaa takaovelta.
"Hän käski ottaa tämän tosissaan", sanon muka viattomasti. Päästän veljeni pinteestä ja laitan terän takaisin sinne mistä sen otinkin.
"Mihin hän tarvitsee koulutusta jos hän päihittää sinutkin?" Ethan kysyy.
"No koska häntä ei ole koulutettu", Aleric vastaa.
"No mutta silti. Olet melkein isän veroinen taistelia ja tyttö päihitti sinut", Ethan jatkaa samalla linjalla.
"No Alex, kuinka paljon sinulle on opetettu tästä kaikesta?" Aleric kysyy minulta turhautuneena pikkuveljeensä.

"No pienenä olin mestari jousiammunnassa, siis silloin kun harrastin sitä, ja sit siin jossakin vaiheessa olin myös tosi hyvä tikarin heitossa, siillekkin on oma syynsä, mutta se ei nyt ole niin tärkeää. Muistan kun kokeilin miekkailua niin olin siinä surkea. Lähitaistelukaan ei ole vahvuuteni, koska olen niin pienikokoinen, mutta jos minulla on jokin ässä hihassa niin saatan pärjätä, kuten äsken huomasitte.
Tietenkin sitten näillä tietämys ja psyykkisellä puolella on aukkoja koska tunteet ohjaavat voimiani ja sain vasta kuitenkin tietää tästä kaikesta", kerron oman mielipiteeni.
"No me muutetaan sitten treeniohjelmaa. Joka päivä aamu-tai iltalenkki. Kun sinulla on aikaa voit harjoitella kuntoa. Suurimman osan viikosta harjoittelemme ylimääräisiä voimiasi jne. Joinakin päivinä harjoittelemme lähitaistelua", Aleric tekee nopean päätöksen. Mutisen jotain hyväksyvästi.

"Näytäppäs meille mitä kaikkea osaat", kuulen isäni äänen. Hän on tullut myöskin takaovelle ja katsoo minua tarkkaavaisena. Vedän syvään henkeä. Tunnen pian jo tutuksi käyvän poltteen. Se jää kytemään silmieni pohjalle kun ne ovat vaihtaneet väriä valkeiksi.