Lunan veri ~ Kirja 1 ✔

Sneak peak

Sneak Peak tulevaan toiseen osaan tästä kirjasta:
"Kerro mitä tapahtui eilen illalla noin kello 10.30." Nuori poliisi nainen sanoi vihko ja kynä kädessä, pöydän toisella puolella odottava ilme kasvoillaan. Hänellä oli perinteinen tummansininen poliisin uniformu päällä ja mustat hiukset tiukalla poninhännällä. Nainen ei selvästikkään ollut alkuperältään suomalainen ja korostuksen perusteella sanoisin, että hän saattaisi olla Venäjältä.

En reagoinut mitenkään vaan jatkoin vaan ruskeiden hiusteni näpräämistä sormillani. Kun ilta oli alkanut minulla oli ollut ranteessa hopeinen rannerengas. Nyt ranteitani puristi liian tiukaksi laitetut käsiraudat, jotka oli kiinnitetty pöytään jonka ääressä istuin. Huone oli pieni ja siinä oli harmaat seinät ja lattia. Yksi suuri peili oli takaseinällä, mutta tiesin että toiselta puolelta peiliä näki kaiken mitä huoneessa tapahtui ja luultavasti monet poliisit kuuntelivat ja katselivat kuulusteluani.

"Tiedätkös että jos et puhu ja vastaa kysymyksiimme teet tästä vain itsellesi hankalempaa." Poliisi haki katsettani ja huokaisi, kun jatkoin hiljaisuuttani. "En tiedä millä tavalla olet tapahtumiin osallistunut, mutta sinut löydettiin rikospaikalta, vaatteesi olivat veren peitossa ja olen aika varma, että kun vaatteesi palautetaan labrasta todetaan että veri kuuluu uhrille." Hupparini oli viety heti kun olin astunut sisään poliisiasemalle ja pian jäkeenpäin minut käskettiin vaihtamaan harmaisiin housuihin ja tavalliseen valkoiseen t-paitaan.

Tiesin että tämä tässä oli yksi niistä hetkistä joista äiti oli puhunut. Niistä joissa pitää tehdä tärkeä valinta joka vaikuttaa koko loppu elämään.

Voisin valehdella, ottaa syyt niskoilleni, olla hiljaa tai esittää hullua. Mutta vaikka mitä sanoisin lopputulos ei olisi hyvä ja, kun olet tilanteessa jossa kaikki mahdolliset vaihtoehdot ovat aina vain toisiaan huonompia; mitä teet?

Nostin vihdoinkin katseeni poliisiin ja aloin puhua tunteettomasti: "Kaikki alkoi kun tapasin Ashin, poikaystäväni, noin vuosi sitten. Ennen kuin nuoria alkoi katoamaan. Poliisit eivät tiedä heidän kohtaloaan... Minä tiedän. Ja niin tietää kaikki jotka olivat eilen siellä juhlissa."

Poliisi tuijotti minua hetken hämmentynyt ilme kasvoilaan: "Haluan nyt olla aivan varma tästä asiasta joten mieti tarkkaan mitä vastaat tähän seuraavaan kysymykseen: Tiedätkö sinä missä kadonneet nuoret ovat?"

"En." Vastasin vahvasti ja poliisi huokaisi syvään pettyneen ja hieman ärtyneen näköisenä. "Mutta tiedän mitä heille on tapahtunut ja olen valmis tekemään sopimuksen tietojani vastaan. Muuten en kerro teille mitään."