Lunan veri ~ Kirja 1 ✔

Luku: 4 : Uusi koti

Se oli pelkkä asuinalue joka koostui monista suurista puutaloista jotka olivat kauniissa rivissä tienvieressä niin ettei muulle alueelle talojen taakse näe. Jokin vaikutti silti olevan hieman hullusti... Alueella oli hyvin hiljaista. Missään taloissa ei ollut valoja, verhot peittivät kaikki ikkunat eikä ketään ollut missään.

"No okei aika tylsää." Sanoin Vallulle.

"Noo... Ehkä tämä on jonkinlainen salainen tukikohta?" Vallu sanoi hymyillen.

"Sen läpi voi kukavain ajaa." Sanoin nostaen ylös toista kulmaani.

"No, jos sitä suojaa näkymätön suojakilpi joka saa ufojen tutkinta keskuksen näyttämään normaaleilta omakotitaloilta." Vallu sanoi nauraen.

Pyöritellen silmiäni yritin peittää hymyni.

Pian olimme ajaneet kaikkien omakotitalojen ohi ja menimme noin 200 metriä pitkän metsätien läpi aukiolle jolla talomme oli. Se oli kaunis kaksikerroksinen vaalea talo harmaalla katolla, valkoisilla ikkunan reunuksilla ja autotallinovella. Etuoven ympärillä oli kaunis pieni kuisti.

"Huoneesi on tuo reunimmainen yläkerrassa. Se jossa on hieman kaareva ikkuna." Vallu sanoi meidän päästyä ulos autosta.

"Mennäänkö katselemaan huoneita ennenkuin aletaan purkamaan tavaroita?" Äiti kysyi Vallulta jo matkalla etuovelle etsien laukustaan avaimia. Oli aika äidin tapaista tehdä ensin ja sitten kysyä lupaa tai mielipidettä. Huokaisten Vallu sulki auton takapaksin josta hän oli ollut jo vetämässä ensimmäistä laatikkoa ulos. 

Äitillä kesti hetki saada ovi auki. Hän joutui tuuppaamaan sitä kovaa aukaistakseen sen. Ensin vastaan tuli eteis 'aula'. Se oli noin kaksi metriä leveä ja kymmenen metriä pitkä. Suoraan sen päässä oli olohuone, vasemmalla oli rappuset yläkertaan ja oikealta pääsi keittiöön.

Keittiö oli kotoisa. Seinät olivat kamala kellertävä sävy mutta muuten keittiö oli valkoinen. Uuni, jääkaappi ja astianpesukone  olivat uuden veroiset ja kiiltävät, se oli siisti ja huoneessa oli paljon työtasoja joiden yläpuolella oli kaapisto. Keittiö oli aika hyvän kokoinen. Keittiöstäkin pääsi olohuoneeseen. Olohuone oli tilava ja siellä oli takka. Olohuoneen lattia oli puinen ja seinät olivat tumman vihreät. Talossa oli outo olla kun huonekkaluja ei ollut missään. Äiti oli jäänyt katsomaan keittiötä tarkemmin ja Vallu katseli takkaa.

"Menen katsomaan omaa huonettani." Sanoin kääntyen ympäri ja nopeasti kipittäen rappuset ylös yläkertaan. Pappusten päässä oli taas pieni käytävä jonka päässä oli ovi. Menin siitä sisään ensin ja näin nätin pienen vessan jossa oli kylpyamme. Vessassa oli lavuaarin ympärillä marmori taso ja  sen yläpuolella oli suuri peili.

Tulin ulos vessasta ja avasin oven huoneeseeni. Huoneeni oli keskikokoinen, sillä oli vain yksi ikkuna, se jonka näki etupihalta. Seinät olivat valkoiset ja lattia valkoista puuta. Kun avasin toisen oven pääsin sisälle pieneen vaatehuoneeseen jossa oli hyllyjä ja hengareita, muttei vielä vaatteita.  Hyllyjen reunoissa oli kiinni pieniä valoja jotka saivat pienen huoneen näyttämään hienommalta.

"Pidätkö siitä?" Kysyi kiltti matala ääni takaani.

Käännyin ympäri ja näin Vallun. Vallu seisoi vain metrin päässä oven suulla. Hänen kasvoillaan oli outo ilme. Kuin sekoitus huolta, onnellisuutta ja  vielä jotain muuta. Hän näytti siltä, kuin hän haluaisi jotain mutten tiennyt mitä. En edes ollut tajunnut hänen tulleen huoneeseeni: "Hei älä hiivi tollai. Joskus saan vielä sydänkohtauksen." Sanoin hymyillen.

"Anteeksi." Vallu sanoi nyt näyttäen vähän syylliseltä. Hän hieroi nopeasti toisella kädelään niskaansa ennenkuin hän nosti taas katseensa minuun. Hetken me vain seisoimme siinä tuijottaen toisiamme. Emme tunteneet toisiamme vielä tarpeeksi hyvin että tälläinen pitkä hiljaisuus tuntuisi normaalilta.