Best #1 teenfictionissa
Uusi kaupunki, uudet ystävät, vitullista kouludraamaa ja poikaystävä joka osaa muuttua jättimäiseksi karhuksi.
"Hän sanoo että olen hänen, että olen hänen sielunsa ja 'lunansa' ja koska hän on alpha, se tekee kai minusta jonk...
Me tehtiin se! Mulla on selvästikin parhaimmat lukijat koska me ollaan #1 teenfictionissa 🔥💘😱😍
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Lukekaa ilman ennakkoluuloja ok?
***
Kertojan näkökulma. Vähän alle kuukausi tulevaisuuteen.
Sinä päivänä Beroonissa satoi. Vesi tuli taivaalta niin kovaa, että se rämisytti peltikattoja ja kaatoi puita voimakkaan tuulen avustamana... Kaupunkilaiset sanoivat, että kuu itki.
Surulliset ihmiset kävelivät kirkosta ulos silmät turvonneina kyyneleet poskilla.
Naiset tärisivät kylmästä mustissa mekoissaan ja miehet yrittivät olla itkemättä.
Joukosta pisti silmään raskaana oleva nainen, jonka kastanjan ruskeat hiukset kehystivät hänen kasvojaan, kun hän itki hysteerisesti. Hänen tyttärensä oli kuollut.
Hautajais vieraat nostivat mustat sateenvarjot päidensä päälle ja seisoivat kirkon rappusilla hiljaa katsoen, kun heidän Alphansa astui ulos kirkosta kantaen valkoista arkkua kolmen muun miehen kanssa.
Alphan kasvoilta näkyi tuska: hän oli epäonnistunut...
Arkku kannettiin hautausmaalle ja ihmiset kirkon edessä seurasivat hiljaa. Ihmiset katsoivat vierestä, kun arkku laskettiin hautaan ja pappi teki sen päälle hiekasta ristin. Vainajan äiti ja puoli-isä pudottivat vaaleanpunaiset ruusut arkun päälle ja sanoivat hyvästinsä.
Arkun päälle alettiin pudottamaan hiekkaa ja ihmiset yksitellen kaikkosivat paikalta kunnes jäljellä oli enää hautaurakoitsijat ja tytön äiti. "Minä lupaan, että suojelen sinua paremmin, kuin isosiskoasi." Äiti kuiskasi ääni väreillen käsi vauvamahallaan.
Äiti painoi kaksi sormea huulilleen ja sitten hautakiveen kuolleen nimen vieleen: Emilia Inkanen.
***
Kolme päivää myöhemmin
"Et ole valmis." Kuiskasi kirkas kellomainen ääni korvaani ennenkuin se katosi ja minä putosin alas...
"Lataa. Irti!" Syvä mies ääni sanoi ja tunsin kovan iskun rinnassani, kuin hevonen olisi juuri astunut päälleni. "Lataa uudelleen. Irti!" Sama mies toisti ja tunsin sen, että isku rintaani toistui ja sähköiset väristykset menivät koko kehoni läpi. Kuulin kuinka jostain laitteesta kuului muutaman kerran tasainen piipitys ennenkuin se hiljeni ja muuttui sitten yhdeksi tasaiseksi piippaukseksi.
"Potilas Nadja Moon kuoli kello 20.36." Mies sanoi ja huokaisi.
Halusin kirkua. Minusta tuntui kuin sieluni olisi jättänyt ruumiini ja nyt katsoin vierestä avuttomanna, kun minut peitettiin valkoisella lakanalla ja huone hiljeni. Seisoin vain metrin ruumiini vieressä. Olisin voinut ojentaa käteni ja koskettaa ruumistani mutten halunnut. 'Olenko minä aave vai pelkkä sielu?' Minä mietin.
