ELÄMÄNHALU

12. Me erottiin, ja pysytään erossa.

Jimin

Hieroin niskaani, ja katseeni naulautui Taehyungin silmiin. En osannut pukea ajatuksiani sanoiksi.

"Niin?" tämä nyökkäsi.

Tunsin itseni hieman tyhmäksi. Istuin siinä vain hiljaa suu auki odottaen, että jotain tapahtuisi.

"Mitä teille nyt tapahtuu?".

Pojan silmät laajenivat ja huomasin tämän kasvojen valahtavan punaisiksi. Tiesin tämän rakastavan Jungkookia, se oli aivan ilmiselvää.
Pian tajusin kysymykseni typeryyden, ja pyysin Taehyungilta nopeasti anteeksi.

"Me erottiin, ja pysytään erossa." tämä mutisi.

Nyökkäsin hieman nolostuneesti ja kävelin keittiöön.
Pian tunsin käden olkapäälläni. Huokaisin hiljaa ja nostin katseeni.

"Ei mua haittaa että kyselet Jungkookista... Mä vaan mietin et miks sä haluat tietää?".

Purin huultani ja tuijotin tätä suoraan silmiin, "Sä oot mun paras ystävä. En haluu että suhun sattuu, ja mä kyllä näen että sä haluut sen takas. Mikset sä myönnä sitä itselles?".

Pojan suu avautui ja tämä oli selvästikin sanomassa jotain, muttei saanut sanoja ulos suustaan. Hän tiesi minun olevan oikeassa.

"Sä et tiedä meistä mitään, Jimin." hän sanoi ja kuulin pienen ärtymyksen tämän äänessä.

"No missä vaiheessa mä olisin kerennyt oppia paljookaan, kun te vaan jätitte mut ulkopuolelle?" myhäilin.

Taehyung huokaisi, "Se ei ole mun vika, sä harrastit tanssia!".

"Sä olit se, joka alotti suhteen ihmisen kanssa joka ei anna omaa aikaa.".

"Älä sotke Jungkookia sun omiin ongelmiis!".

"Sä et kiehuis noin, jos se poika olis mennyt juttu." vastasin hiljaa nostaen katseeni Taehyungin silmien tasolle.

Silloin tunsin pojan huulet omillani. En vastannut tälle millään tavoin, olin oikeastaan vain järkyttynyt.

"Mi-mitä?".

"Uskotko sä nyt, että Jungkook ei oo eikä tuu olemaan osa mun elämää enää ikinä?" hän murahti.

Nyökkäsin nopeasti, ja tämä katosi kylpyhuoneeseen. Lösähdin maahan. Tiesin pojan vain osoittavansa Jungkookista ylipääsemistään, mutta olin silti hieman hämmentynyt.

-

Makasin sängyssäni ja tuijotin puhelintani aivan kuin siellä olisi tänäänkään mitään mielenkiintoista.

"Jimin?" kuulin huokauksen oven takaa.

"Mm?".

"Voinks mä tulla sisään?" Taehyung kysyi.

"Joo." mutisin ja suljin puhelimeni.

Poika avasi oven hiljaa, ja käveli istumaan vierelleni. Hän mietti hetken, mitä sanoisi ja avasi lopulta suunsa.

"Mä en haluu et sä ymmärrät väärin...".

"Kyllä mä tajusin, enkä mäkään tunne sua kohtaan mitään. Älä huoli, Taehyung. Kyl mä tajusin sun pointin." hymyilin ja haroin hiuksiani.

"Mut-"

"Alkaa olla jo myöhä, musta tuntuu että meidän on parasta mennä nukkumaan." sanoin ja nousin, "Hyvää yötä.".

"O-okei. Hyvää yötä, Jimin.".